Taideteoksella on kolmenlaisia katsojia. Ylivoimaisesti suurin yleisö muodostuu aivan tavallisista ihmisistä, jotka tarkastelevat teosta kukin omien maku- ym. mieltymystensä läpi. Teosta pohditaan muun muassa pidän-en pidä (tai ymmärrän-en ymmärrä) akselilla tai sopisiko tuo kotiini ajatusten kautta. Sitten on pienempi katsojajoukko, joka muodostuu taiteen asiantuntijoista, kriitikoista ja toisista taiteilijoista. Tähän porukkaan kuuluva katsoja, tarkastelee teosta suhteessa taidehistoriaan, tähän aikaan ja muihin vastaaviin teoksiin. Teosta ikäänkuin katsellaan laajemman kokonaisuuden osasena.
Sitten on vielä kolmas katsoja, taiteilija itse. Tällä hetkellä teos, kuten oheinen "Narttu"-etsaus näyttää minusta tietynlaiselta, mutta kun aikaa kuluu, niin teos alkaa muuttua johonkin suuntaan silmissäni. Jos hyvin käy se paranee "vanhetessaan", tai sitten se hiipuu alaspäin arvoasteikollani ja päätyy lopulta osastolle "nuoruuden synnit ja muut unohdettavat tekeleet".
4 kommenttia:
Onpa uljas narttu.
Kiitos,
kukapa muukaan se kissan hännän nostaa ellei kissa itse...
Onpa moniulotteinen kuva. Sääli, ettei näe oikein mitä kissan sisällä piilee. Ja kun kissaihmiseltä kuolivat kaikki kaksi kissaa viime kesänä, niin tulee surku ja ilo samaan aikaan kun kuvaa katsoo... Kissan perusolemus - minä tässä, väistykää - tulee hyvin esiin.
Alkuperäinen työ on reilut 30 cm leveä ja turkissa juoksee kevyesti lokeroituna yhdeksän elämää, alkaen kohotetusta etutassusta (sikiövaihe) päättyen mahan alus jalkaan, jossa kuolema jo lähestyy.
Lähetä kommentti