Viimeisen vuosikymmenen aikana olen ollut tekemisissä melko paljon yrittämiseen liittyvien asioiden kanssa, kun olen etsinyt järkevää ja luontevaa tapaa yhdistää elinkeinonharjoittaminen taiteilijuuteen.
On yksi asia (ylitse muiden) jota yrittämisen asiantuntijat eivät näytä kunnolla ymmärtävän ja asia painottuu erityisesti kuvataiteilijoilla. Ja tämä asia on ns. vapaa taide, eli sellainen taide, jota tehdään vapaasti ilman rajoitteita, kuten mahdollisia myyntiajatuksia.
Jos kärjistää, niin vapaassa taiteilijuudessa on pitkälle kyse elämän tavasta, jossa taiteilija tekee vapaasti mitä huvittaa. Ja tälläinen vapaus sopii aika huonosti yrittämisen kanssa.
Näyttää siltä että erialojen taiteilijat (muusikot, muotoilijat, graafiset suunnittelijat, valokuvaajat, arkkitehdit, tanssijat, koreografit jne...) osallistuvat laajasti luovien alojen yrittäjyyskoulutuksiin, mutta kuvataiteilijoita ei kursseilla juuri näy.
Kuvataiteen koulutus, alan järjestöt ja tukirakenteet ovat kaikki rakennetut vapaan taiteilijuuden perustalle. Vapaa taiteilijuus on ajattelussa niin syvällä että pelkkä yrittämisen harkitseminen vaatii kuvataiteilijalta jo aikamoista asennemuutosta ja koko taiteen tekemisen perusteiden uudelleen arvioimista.
Alan koulutustessa ja siinä miten yrittämistä taiteilijoille tarjotaan, tulisi ottaa huomioon tämä. Eli käytännössä sille taiteilijalle, jolle vapaus on se tekemisen ydin ja vapaa taiteilijuus on ns. kutsumus, elämän tehtävä, niin silloin yrittäjyydestä voi tulla taiteilijalle korkeintaan oheishomma (toki ihan mielekäs), jonka avulla rahoitetaan myös vapaa taiteilu. Eli niinkuin vanhat parrat sanovat, "pitää tehdä leipätöitä välillä".
Taiteilijan identiteetti ei vaihdu niin vain yrittäjäksi, jos tekemisen lähtökohtana on vapaa taide. Niille taiteilijoille joiden taide on jo lähtökohtaisesti ns. kaupallista, on siirtyminen yrittämiseen huomattavasti helpompaa.
On aivan totta että yrittäjällä on vapaus järjestellä asioitaan miten haluaa, mutta tämä vapaus on eri asia kuin vapaa taide. Vapaa taiteilu on vähän niinkuin "tuotantoon" liittyvää vapautta, jossa voi tapahtua mitä tahansa ja selväähän on että yritystoiminta vähän köhii jos yrittäjä aina säännöllisesti unohtaa kurinalaisuudet ja pistää luovalla osastolla ranttaliksi.
Tätä dilemmaa ei ymmärretä nykyisissä luovien alojen yrittäjyyskoulutuksissa aivan loppuun asti ja kuvataiteilijoiden poissaolo on tästä todisteena. Näin siitäkin huolimatta että yrittäminen mietityttää varsin monia kuvataiteilijoita.
On yksi asia (ylitse muiden) jota yrittämisen asiantuntijat eivät näytä kunnolla ymmärtävän ja asia painottuu erityisesti kuvataiteilijoilla. Ja tämä asia on ns. vapaa taide, eli sellainen taide, jota tehdään vapaasti ilman rajoitteita, kuten mahdollisia myyntiajatuksia.
Jos kärjistää, niin vapaassa taiteilijuudessa on pitkälle kyse elämän tavasta, jossa taiteilija tekee vapaasti mitä huvittaa. Ja tälläinen vapaus sopii aika huonosti yrittämisen kanssa.
Näyttää siltä että erialojen taiteilijat (muusikot, muotoilijat, graafiset suunnittelijat, valokuvaajat, arkkitehdit, tanssijat, koreografit jne...) osallistuvat laajasti luovien alojen yrittäjyyskoulutuksiin, mutta kuvataiteilijoita ei kursseilla juuri näy.
Kuvataiteen koulutus, alan järjestöt ja tukirakenteet ovat kaikki rakennetut vapaan taiteilijuuden perustalle. Vapaa taiteilijuus on ajattelussa niin syvällä että pelkkä yrittämisen harkitseminen vaatii kuvataiteilijalta jo aikamoista asennemuutosta ja koko taiteen tekemisen perusteiden uudelleen arvioimista.
Alan koulutustessa ja siinä miten yrittämistä taiteilijoille tarjotaan, tulisi ottaa huomioon tämä. Eli käytännössä sille taiteilijalle, jolle vapaus on se tekemisen ydin ja vapaa taiteilijuus on ns. kutsumus, elämän tehtävä, niin silloin yrittäjyydestä voi tulla taiteilijalle korkeintaan oheishomma (toki ihan mielekäs), jonka avulla rahoitetaan myös vapaa taiteilu. Eli niinkuin vanhat parrat sanovat, "pitää tehdä leipätöitä välillä".
Taiteilijan identiteetti ei vaihdu niin vain yrittäjäksi, jos tekemisen lähtökohtana on vapaa taide. Niille taiteilijoille joiden taide on jo lähtökohtaisesti ns. kaupallista, on siirtyminen yrittämiseen huomattavasti helpompaa.
On aivan totta että yrittäjällä on vapaus järjestellä asioitaan miten haluaa, mutta tämä vapaus on eri asia kuin vapaa taide. Vapaa taiteilu on vähän niinkuin "tuotantoon" liittyvää vapautta, jossa voi tapahtua mitä tahansa ja selväähän on että yritystoiminta vähän köhii jos yrittäjä aina säännöllisesti unohtaa kurinalaisuudet ja pistää luovalla osastolla ranttaliksi.
Tätä dilemmaa ei ymmärretä nykyisissä luovien alojen yrittäjyyskoulutuksissa aivan loppuun asti ja kuvataiteilijoiden poissaolo on tästä todisteena. Näin siitäkin huolimatta että yrittäminen mietityttää varsin monia kuvataiteilijoita.
Kommentit
Pekka, en tiedä mitä mieltä olet blogimaailman tunnustuksista, mutta käyhän kuitenkin katsomassa http://www.pellonpientareella.com/2009/04/luovuksissa-ja-hullutellen.html.
Totta on että tuo kaupallinen (likainen, epäaito) vs. ei-kaupallinen (oikeataide, puhdastaide) taidekategorisointi elää yhä kentällä vahvasti... vaikka lopulta kaikki on yhtä ja samaa, kun ajan hammas koettelee tekemiset. Jäljelle jää se mikä on hyvää.
Teemaa olen käsitellyt aika paljon ja aiheeseen liittyvää tekstiä löytyy osiosta "taiteilijan elinkeino".
Kiitän vielä saamastani huomiosta.