Siirry pääsisältöön

Vapauden eroja

Viimeisen vuosikymmenen aikana olen ollut tekemisissä melko paljon yrittämiseen liittyvien asioiden kanssa, kun olen etsinyt järkevää ja luontevaa tapaa yhdistää elinkeinonharjoittaminen taiteilijuuteen.

On yksi asia (ylitse muiden) jota yrittämisen asiantuntijat eivät näytä kunnolla ymmärtävän ja asia painottuu erityisesti kuvataiteilijoilla. Ja tämä asia on ns. vapaa taide, eli sellainen taide, jota tehdään vapaasti ilman rajoitteita, kuten mahdollisia myyntiajatuksia.

Jos kärjistää, niin vapaassa taiteilijuudessa on pitkälle kyse elämän tavasta, jossa taiteilija tekee vapaasti mitä huvittaa. Ja tälläinen vapaus sopii aika huonosti yrittämisen kanssa.

Näyttää siltä että erialojen taiteilijat (muusikot, muotoilijat, graafiset suunnittelijat, valokuvaajat, arkkitehdit, tanssijat, koreografit jne...) osallistuvat laajasti luovien alojen yrittäjyyskoulutuksiin, mutta kuvataiteilijoita ei kursseilla juuri näy.

Kuvataiteen koulutus, alan järjestöt ja tukirakenteet ovat kaikki rakennetut vapaan taiteilijuuden perustalle. Vapaa taiteilijuus on ajattelussa niin syvällä että pelkkä yrittämisen harkitseminen vaatii kuvataiteilijalta jo aikamoista asennemuutosta ja koko taiteen tekemisen perusteiden uudelleen arvioimista.

Alan koulutustessa ja siinä miten yrittämistä taiteilijoille tarjotaan, tulisi ottaa huomioon tämä. Eli käytännössä sille taiteilijalle, jolle vapaus on se tekemisen ydin ja vapaa taiteilijuus on ns. kutsumus, elämän tehtävä, niin silloin yrittäjyydestä voi tulla taiteilijalle korkeintaan oheishomma (toki ihan mielekäs), jonka avulla rahoitetaan myös vapaa taiteilu. Eli niinkuin vanhat parrat sanovat, "pitää tehdä leipätöitä välillä".

Taiteilijan identiteetti ei vaihdu niin vain yrittäjäksi, jos tekemisen lähtökohtana on vapaa taide. Niille taiteilijoille joiden taide on jo lähtökohtaisesti ns. kaupallista, on siirtyminen yrittämiseen huomattavasti helpompaa.

On aivan totta että yrittäjällä on vapaus järjestellä asioitaan miten haluaa, mutta tämä vapaus on eri asia kuin vapaa taide. Vapaa taiteilu on vähän niinkuin "tuotantoon" liittyvää vapautta, jossa voi tapahtua mitä tahansa ja selväähän on että yritystoiminta vähän köhii jos yrittäjä aina säännöllisesti unohtaa kurinalaisuudet ja pistää luovalla osastolla ranttaliksi.

Tätä dilemmaa ei ymmärretä nykyisissä luovien alojen yrittäjyyskoulutuksissa aivan loppuun asti ja kuvataiteilijoiden poissaolo on tästä todisteena. Näin siitäkin huolimatta että yrittäminen mietityttää varsin monia kuvataiteilijoita.

Kommentit

Tuli mieleeni, että onko yrittäminen kuvataidemaailmassa ihan "sallittua", vai saako siitä helposti maineen, että on "myynyt itsensä"? Onko "kaupallisuus" kirosana? Erottaako taiteilija itse ja/tai yleisö, mikä työ on "kaupallinen" ja mikä ei. Mielenkiintoista pohdintaa sinulla. Olisihan se kaikille eduksi, että koulutetut ihmiset (joita sanotaan olevan liikaa näin pienessä maassa) myös eläisivät ammatillaan.

Pekka, en tiedä mitä mieltä olet blogimaailman tunnustuksista, mutta käyhän kuitenkin katsomassa http://www.pellonpientareella.com/2009/04/luovuksissa-ja-hullutellen.html.
Luovuksissa sanoi…
Kiitän tunnustuksesta, onhan se aina mukavaa kun huomioidaan ja laitan itseni pellon pientareella- blogin lukijoihin.

Totta on että tuo kaupallinen (likainen, epäaito) vs. ei-kaupallinen (oikeataide, puhdastaide) taidekategorisointi elää yhä kentällä vahvasti... vaikka lopulta kaikki on yhtä ja samaa, kun ajan hammas koettelee tekemiset. Jäljelle jää se mikä on hyvää.

Teemaa olen käsitellyt aika paljon ja aiheeseen liittyvää tekstiä löytyy osiosta "taiteilijan elinkeino".

Kiitän vielä saamastani huomiosta.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä