"Amatööri" on ranskan kielestä (amateur) meille rantautunut ilmaisu, jonka pohjalla taas on latinaa, amator ja erityisesti verbi rakastaa, amo. Amatööri on siis asiaansa rakastunut henkilö, joka suurella intohimolla ja sydämmen palolla harrastaa jotain. Harmi vain etteivät intohimot takaa laatua tosielämässä. Esimerkkinä asiasta oheinen kuva Viherlaaksosta läheltä Tuohistanhuaa. Amatöörimetsuri on katkonut puut mukavasti suoralla selällä. Ilmeisesti rakkaus moottorisahan pärinään ja kaatuvien puiden ryskeeseen tekee niin sokeaksi ettei testosteronin jäykistämä "kaatomies" näe millaisia kantoja tekee.
Tässä näkyy hyvin myös amatöörimeiningin ja ammattilaisuuden ero. Pelkkä intoilu ja "rakkaus" eivät yksin takaa kelvollista lopputulosta.
Samaisesta syystä kierrän kaukaa kaikki ne näyttelyt, joissa sunnuntaimaalarit ja taiteilijaksi ryhtyneet sisustaja esteetikot "kertovat tunteitaan väreillä" tai "toteuttavat pitkä-aikaista unelmaansa".
Mieluummin kuljen siellä missä kantoja ei huomaa ja maisemaa voi katsella aivan rauhassa.
3 kommenttia:
Aivan. Uh-huh, minkälaista jälkeä.
Mies sanoi kerran maakuntalehden haastattelussa että hän on amatööri juuri tuossa merkityksessä: työn ja tekemisen rakastamisessa.
Tuli hämmentyneitä puheita, että ethän sinä voi olla, sinähän kuulut ammattiliittoon, sinullahan on ollut näyttelyitä siellä ja täällä.
Mies ei vastannut niihin mitään, hymyili vain.
Kiitos kommentista anonyymi!
ja Ripsa,
onneksi työn ja tekemisen rakastaminen ei ole amatöörien yksin oikeus. Tunnen monia hyviä "metsureita" jotka osaavat nautiskella täydestä sydämmestä.
Lähetä kommentti