Siirry pääsisältöön

Sammatin Taidenavetta


(Tilanne 2012:  Allaolevan blogitekstin kirjoittamisen jälkeen Taidenavetassa on järjestetty aina heinäkuisin lähiseudun taiteilijoiden yhteisnäyttelyitä ja kävijät ovat löytämässä paikalle jo hieman paremmin.) 

Sanotaan että suomi on kesä näyttelyitä pullollaan ja tässä yksi esimerkki asian vakuudeksi. Kyseessä on vähemmälle yleisön huomiolle jäänyt Sammatin Taidenavetta.

Sijainti on ihan hyvä, vain muutama kilometri Sammatin keskustasta, mutta resursseissa uupuu. Tämä näkyy kehnoina opasteina ja tiedotuksen (lähes) täydellisestä puuttumisesta.

Itse sain tiedon näyttelystä Sammatissa asuvalta isältäni, tosin hänkin oli tietoinen näyttelystä vain siksi että hänet oli pyydetty mukaan yhdeksi taiteilijaksi.

Paikka on Lohilammen talonpoikaismuseon yhteydessä ja kuuluu persaukiselle Lohjan museolle. Näyttelyaikoja siis haetaan omatoimisesti ja omatoimisesti myös suoritetaan kaikki järjestelyt.

Sanoisin että tällä systeemillä ei tule toimimaan. Kävin paikalla kauniina heinäkuisena päivänä. Näyttelyn valvoja kertoi ettei ruuhkaa ole ollut, vain jokunen ihminen silloin tällöin ja pari rusakkoa...

Jokatapauksessa paikka on hyvä ja tilat oivalliset kesänäyttelytoimintaan. Katsotaan mitä jatkossa tapahtuu.

Kommentit

Veera sanoi…
Kivan näköinen tila, harmi jos ei houkuttele kävijöitä.
Kaikkiaan loistava tämä blogisi! Paljon mielenkiintoisia ja oleellisia aiheita.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos vaan kehuista. Yritetään pitää "tasoa" yllä jatkossakin...
Ninnu sanoi…
Taidenavetan näyttelyt ovat olleet laadukkaita ja yksi Sammatin ylpeyksistä. Still going strong!

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Museonäyttelymies

Kerran nuorten kanssa keskustellessa tuli selväksi, että osa työuraansa aloittelevista nuorista pitää joitakin työtehtäviä turhina "paskaduuneina" joita ei haluta tehdä. Esimerkkinä nousi esiin Tiger rihkama ketju , missä ei haluttu olla töissä. Näennäisestä liikkeen harjoittamasta viherpesusta huolimatta halpiskama ja muovirihkama edustivat nuorille turhaa kulutusta, jonka lisäämistä maailmaan ei haluttu edistää. Jyrkin asenne oli, että "mieluummin kadulla kodittomana kuin Tigerissa krääsää myymässä". Kyse oli siis eettisestä valinnasta, omilla teoilla maailmaan vaikuttamisesta. Tämä nuorten kanssa käyty taannoinen keskustelu muistui mieleeni viime uudenvuoden aattona kun olin Helsingin kaupungin teatterissa katsomassa Lisää saikkua, kiitos! näytelmää. Sitä katsellessa oli vaikea löytää perustetta miksi tämä kliseinen esitys oli ylipäätään tehty. Koin esityksen jonninjoutavaksi, turhaksi ajanhaaskaukseksi. Se oli teatteririhkamaa, krääsää johon osallistumista

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat