Siirry pääsisältöön

Taiteilijoiden sivutyöt?


Vaikka hyvin harva kuvataiteilija kykenee ansaitsemaan taiteellaan toimeentulon ja suurimmalla osalla on jokin toinen työ turvanaan, niin yllättävän vähän on puhutetta siitä mitä taiteilijat leipänsä eteen aivan konkreettisesti tekevät.

Moni opettaa, se on tiedossa ja asiaa ei juuri peitellä kun taideopettajan työ vie myös taiteilijan uraa eteenpäin tukien sitä. Mutta mitä tekevät muut?

Tiedän erään jonka varsinainen työ on toimia sinfoniaorkesterissa soittajana, jokunen ajelee taksia ja useampi siivoaa. Jollain on kokopäivän vievä muu työ kuten atk-ohjelmoija.

Jos tunnet ja tiedät taiteilijoita ja heidän sivuammattejaan, niin laita kommetteja asiaan ja täydennän tähän kaiken mitä kerrotaan. Olisi todella mielenkiintoista tuoda päivänvaloon kuvataiteilijan (ja myös muiden alojen taiteilijoiden) elämän tämä arkisempi puoli.

New Yorkin kuppiloiden tarjoilijat ovat kuulemma pääsääntöisesti Broadwayn teattereiden tanssijoita, mutta mikä on tilanne meillä suomessa?

Rauli Badding Somerjoki kävi leipänsä eteen postia lajittelemassa. Montakohan kirjailijaa löytyy nykyisin Inexin tai Keskon varastoista?

Taiteilijoiden ansiotöitä:
Kommenttien pohjalta rakentuva lista erilaisista ansiotöistä joita taiteilijat tekevät taiteensa ohella.

-Vahtimestari, aulavahti, portsari
-Henkilökohtainen avustaja 20h viikossa
-Museovirkailija, taidemuseon opas
-Galleria-apulainen
-Taidehistorioitsija
-Postinkantaja
-Mainostoimistossa työskentelevä
-Muuttomies
-Remonttireiska
-Biologi
-Arkkitehti
-Osa-aikainen lastenhoitaja
-Taiteen tuntiopettaja, kuvataideopettaja koulussa
-Taidekriitikko, taideaiheisten artikkeleiden kirjoittaja, toimittaja
-Siivoja
-Vedostaja
-Atk-ohjelmoija
-Taksikuski
-Konttorirotta aviomiehen sähkö-alan yrityksessä
-Muusikko sinfoniaorkesterissa

Taiteilijoiden muita tapoja elää ja selviytyä:
Palkkatöiden ulkopuolisia tapoja tulla toimeen, elää ja selviytyä

-Taivaanrannan maalari evp. (elää vaimon palkoilla)
-Pulsari, alkoholistina elely
-Työtön, joko aidosti työtä etsien tai korvauksien avulla taiteillen
-Kotirouvana taiteilu hyväpalkkaisen miehen kustannuksella

Kommentit

maisemia sanoi…
Olen itse osa-aikainen lastenhoitaja. Maalaan päivät, olen illat töissä.

Raivasin noin vuosi sitten enemmän tilaa taiteelle arjestani - taloudellinen riski, mutta mielestäni kannattava sellainen. Olen taiteellisesti vielä alkutaipaleella, mikäli puhutaan varsinaisesta urasta, mutta tällainen välikausi on henkilökohtaisella tasolla mielestäni tarpeen juuri siksi, että haluan kokeilla, onko kutsumukselta tuntuvalla harrastuksella eli taiteella mahdollisuutta kehittyä ajan kanssa varsinaiseksi työksi ja ammatiksi. Itsensä löytäminen taiteellisesti vaatii valtavasti siihen, ja vain siihen käytettyjä työtunteja.

Koin aina aikaisemmin kokopäivätyön veloittavan kaiken luovan energiani, jaksoin tehdä vain tilaustöitä, en antaa oman luovuuteni kehittyä ja ilmaisun hakea todellista muotoaan. Kärsin siitä vuosia ja päätin sitten muuttaa arkeani. En kadu päätöstäni ainakaan toistaiseksi, sillä kehitystä on tapahtunut valtavasti. En jaksaisi keskittyä taiteeseen, jos olisin edelleen kokopäiväisesti lasten kanssa, ja koska taide tuntuu tärkeämmältä, olen hetkellisesti mieluusti hiukan köyhempi. Tulevaisuus näyttää sitten miten etenen jatkossa.

Lasten kanssa oleminen on luovaa - esimerkiksi leikkikin on luovuutta, uskallusta ja heittäytymistä. Lasten ajatukset ovat inspiroivia ja avoimia (eikä taiteellisesta hoitajasta ole haittaa askartelu- ynnämuissa kädentaidoissa!). Mielestäni nämä kaksi työtä tukevat hyvin toisiaan ja elämäni on hyvässä tasapainossa näin. Ehkä sivutyöni on toistaiseksi taide, sillä se ei pääasiallisesti elätä minua vielä, mutta ehkä asiat kääntyvät vielä toisin päin.
Luovuksissa sanoi…
maisema,

hieno kommentti, kiitän.

Noinhan se on. Kun tarve ilmaista itseään on riittävän suuri, niin kaikenlaisia ratkaisuja haetaan jotta taiteen teolle voisi olla tilaa. Jos tilaa tällä ei löydy, niin silloin taiteilija ei voi hyvin ja elämä menee helposti päin helvettiä.

Se voiko taiteella pelkästään tulla toimeen on hyvin epävarmaa. Itse olen epätoivoisesti yrittänyt tätä jo kauan ja silti kokoajan elän tilanteessa jossa raha ei oikein meinaa riittää.

Taiteilijoiden toimeentuloa on tutkittu melko paljon (taiteenkeskustoimikunnassa) ja aika karu on totuus tässä asiassa.

Jos itse olisin nyt 25v nuorempi ja uran alkutaipaleella, niin rakentaisin asiat toisin ja ottaisin mukaan toisen ammatin joka tuntuuisi kiinnostavalta ja unohtaisin kokonaan "apurahat"
ja "taiteelliset läpimurrot"
ja pyrkisin etsimään toimivan tasapainon mielekkään palkkatyön ja taiteenteon välillä.

Ja taiteessakin etsisin vain sitä kaikkein parasta, eli tekisin hissukseen ja todella laadukkaasti. Pitkällä juoksulla vain hyvä ja ainutlaatuinen taide nousee kyllä esiin ja huomataan.
Maireanna sanoi…
Hianoo ..kun nostat tuon kissan pöydälle! Viime vuosikymmenet on naurettu taiteilijoille jotka ei elä taiteellaan vaan joutuvat rahoittamaan elämisensä "oikealla tai paskatyöllä!" Nämä vertailut lähti sanojan kannalta) Totuus kuitenkin on raaka totuus- taiteilijoita on paljon, luovuus pyrkii pintaan ja sille pitää antaa tilaisuutensa!
Jos saisin aloittaa uudestaan tietyn elämänvaiheen, olisinko valinnut sen luovuudentien? En tiedä. Kuitenkin se tie jäi vailinaiseksi ja nälkä jäi!
Luovuksissa sanoi…
Kiitos kommentista Anna

...niin, luovuuden haaveet ja toiveet liiskaantuvat kovin helposti arjen kovien realiteettien alle.

Siksi olisi varmaan viisasta jos jo nuorena kykenisi suhtautumaan taiteentekoon enemmän elämäntehtävänä tai elämää kannattelevana henkireikänä, kuin työnä joka elättää.
Kira sanoi…
Itse toivoisin, että voisin tulevaisuudessa tehdä pääasiassa taidetta ja siinä sivussa toimia opettajana tai tehdä tilaustöitä, kun on tarvetta. Haluaisin käyttää hyödykseni valokuvauksen koko kenttää ja tehdä töitä laaja-alaisesti. Tulevaisuus vain näyttää miten todellisuudessa käy.

Olen kuitenkin oppinut nimenomaan jo lapsesta asti suhtautumaan taiteeseen elämäntapana enkä palkkatyönä, sillä vanhempani ovat molemmat taiteilijoita. Heidän kauttaa olen nähnyt mitä tämä ammatinvalinta tuo tullessaan, enkä usko että tulen koskaan katumaan päätöstäni. Vaikka eipä tätä edes varsinaisesti voi ammatinvalinnaksi tai päätökseksi sanoa - enemmänkin tämä on kutsumus josta en pääse koskaan eroon.
Luovuksissa sanoi…
Kiitos kommentista Kira,

onko sopivaa kysyä millaisia palkkatöitä taiteilija-vanhempasi ovat leipänsä eteen tehneet vai onko taide tuonut kaiken toimeentulon? ...ja minkä alan taiteesta on kyse?

(Ohita toki kysymykseni tyystin, jos vastaaminen ei ole mielestäsi sopivaa.)
Maaria Batsheva sanoi…
Hienoa, että täällä keskustellaan. Listaasi lisäisin ainakin museovirkailijan/oppaan, galleria-apulaisen, taidehistorioitsijan, postinkantajan, mainostoimistolaisen, muuttomiehen, remonttireiskan, biologin, arkkitehdin; tällaisia tunnen.

Lisäisin kyllä myös varoituksen sanan siitä, että toinen ammatti voi ahmaista ihmisen kokonaan ja taiteesta tulee "sitku mutku". Tällä selitän sitä, että jätin gradun tekemättä ja filosofian maisterin paperit hankkimatta. Opiskelin yliopistolla suomen kieltä ja toimin välillä mm. tutkimusapulaisena. Kielitieteilijän urakin kiinnosti mutta siinä oli valinnan paikka: taide olisi jäänyt haaveeksi. Tilanne oli samankaltainen kuin nimerkki Maisemalla ensimmäisesä kommentissa.

Opinnoistani on myöhemmin ollut hyötyä toimittajan työssä, jota silloin tällöin teen, kirjoitan paitsi kuvataiteesta, myös kirjallisuudesta. Toimeentulon kannalta nämä eivät ole kauhean fiksuja hommia, mutta henkisesti rikastavia, joskus maalaamistakin inspiroivia.
Luovuksissa sanoi…
Kiito Maaria, lisään ammatit listaan.

Mainosalalla työskentelystä taidetaan pitää aika matalaa profiilia, noin yleensä.

Mielenkiintoista on nähdä minkälaiseksi tämä palkkatöidenlista muodostuu...
Kira sanoi…
Sopii toki kysyä. En itsekään tarkalleen tiedä mitä kaikkea vanhempani ovat taiteen ohessa tehneet. Isäni on taidemaalari ja äitini kuvanveistäjä. Molemmat ovat tehneet tilaustöitä ja äitini on lisäksi opettanut kuvanveistoa sekä osallistunut erilaisiin kilpailuihin/kutsukilpailuihin. Veljeni taas joka on muusikko työskentelee sivutyönä kirjastolla.
Luovuksissa sanoi…
Asiat ovat siis olleet suht mukavasti kun päätyönä on voitu tehdä taidetta.

Lisään listaan pari ammattia, joita tiedän joidenkin tekevän. Vedostaja ja henkilökohtainen avustaja.
maisemia sanoi…
Jep - kommenttina vastaukseesi Pekka - mä olen myös miettinyt, että juuri näin on hyvä: turvana on jokin käytännön ammatti jossa riittää varmasti töitä, eli että aina on back-uppina jokin perustoimeentulo, jolla kattaa pakolliset menot.

Kammoksuttaa ajatuskin apurahojen ynnämuiden anomisesta. Haluaisin säilyttää siinä mielessä riippumattomuuteni, jos sitä sellaiseksi voi kutsua. En haluaisi koskaan tehdä taidetta vain rahan vuoksi, pelkään että siitä tulisi sitten jonkinlainen pakkotyö ja ylimääräistä stressiä.

Nyt tauluista saatavat tulot ovat mukavaa bonusta ja varmistavat harrastuksen jatkamismahikset (materiaaleihin on varaa). Ja koska ei ole "pakko" tehdä ja myydä, inspikset saavat tulla ja mennä luonnollisia aikojaan.
Luovuksissa sanoi…
Maisema,

järjestelysi kuulostaa toimivalta ja tasapainoiselta, onnittelen.

Asia joka parantaisi taiteilijoiden tuskailua todella laajasti olisi kaikille saman suuruisena jaettava taiteilijatoiminnan tuki, tms. taiteilijan pieni perustulo, taiteilijapalkka.

Harmi vain ettei asiasta saa kunnon keskustelua aikaiseksi, noin järjestötasolla, kun taiteilija politiikka on aina jonkun väristä. Aiemmin se oli punaista ja nyttemmin vihreää, joten taiteilijapalkasta ei saa puhua kun on suurempia vihreitä tavoitteita, eli yleinen perustulo kaikille.

...sääli sillä jos asiaa taiteilijat todella vaatisivat se voisi kuin voisikin toteutua.
Liisu sanoi…
Mietiskelin tässä kelpaisiko sivuammattiluetteloon sana 'puoliso'.

Tunnen nimittäin aika monta taiteentekijää, jotka ovat hoksanneet valita itselleen ansiotyössä käyvän puolison, jonka palkan turvin heijataan elämää eteenpäin. Näitä tuttuja on sekä mies-, että naispuolisia.
Tietysti ei tällaisen puolison tarvitse käydä töissä, hän voi olla muutenkin niin rikas eli varakas, ettei huolen pilviä näy, mitä taloudelliseen toimeentuloon tulee.

Miehille se saattaa olla vähän vaikeampaa, elää toisen siivellä; kaikki eivät siihen suostu, mutta järkeväähän se olisi, vai mitä?
Naiset taas voivat esiintyä "kotirouvina", ja huoletta syytää lisää taidetta markkinoille. Tai vain toteuttaa itseään. Lapsia ei siihen soppaan ole ehkä viisasta hankkia. Kärsisivät pienet.

Ja vielä yksi ammatti. Tiedän erään, joka on kauan viranomaisten kanssa taisteltuaan saanut itsensä nimikkeelle Työtön. En tosin tiedä hänen viimeisiä vaiheitaan, mutta hyvin hymyilevänä hänet viimeksi näin.
Mukava kaveri.

Eräs vielä, hän toimii tai ainakin toimi viimeksi hänet nähtyäni vahtimestarina. Onkohan se nimike jo luettelossasi, en muista.

Mutta sitten surullinen tapaus. Eilen tuli vastaan kadulla mieshenkilö, joka näytti hyvin tutulta. En osannut kuitenkaan sijoittaa häntä mihinkään ympyröihin, mutta hän tuli itse avuksi. Esittäytyi ja kysyi: muistatko?
Muistin. Hän kysyi, mitä meille kuuluu. kerroin jotain ympäripyöreää ja kysyin, mitä hänelle. Hän (naama turvoksissa ja ryyppäämisen jäljet olemuksessa): Näethän! On tullut sorruttua. Lopulta hän kysyi: olisiko sinulla antaa muutama kolikko? Hm. siinä entinen lupaava nuori taiteilija, eikä minulla ollut kolikoita mukana. Ammatti: pultsari.

Ja enemmänkin näitä surullisia ammatteja olisi tiedossa. He ovat vastakohtana kaikille niille paremmin menestyville, jotka osaavat hoitaa suhteita ja pitää itseään ammattinsa tasalla olevina "hyvinä, kunnioitettuina ja tarpeeksi tunnettuinakin tekijöinä".

Samat ilmiöt toistuvat kaikissa muissa ammateissa, mutta jostakin syystä olen erikoisesti kuvataiteilijoiden hyvinvoinnista huolissani. Heitä valmistuu pilvin pimein eri oppilaitoksista ympäri Suomea. Kun he astuvat omaan yksityiseen yrittäjyyteen, he tulevat kohtaamaan julman todellisuuden, joka ei suinkaan aina hymyile. Voi heitä! Voi meitä!

Joka tapauksessa he ovat onnekkaita. Saavat tehdä sitä, mitä jokaisen kuuluisi saada tehdä: toteuttaa itseään yhteiseksi hyväksi!
Luovuksissa sanoi…
Kiitos vaan kommentista Avatar

Hyviä havaintoja "ammateista" pultsari, työtön ja kotirouva. Noin asian ovat ainakin suurin piirtein.

Tuo kotirouva ajatus on mielenkiintoinen. Tiedän itsekin aika monia taiteilijoita joiden mies, ja nimenomaan mies, on hyväpalkkaisessa työssä johtoportaassa. Asia ei ole mikään ongelma näin päin. Perinteisesti kun ajatellaan että mies elättää perheensä.

Mutta "perhettään elättävä" nainen on käsite jota yksin kertaisesti ei ole olemassa, ainakaan positiivisessa mielessä. Eikä ole myöskään olemassa käsitettä "kotiherra".

Homma ei vain toimi näin, asenteet ja traditio on niin vahvoja että kotiherrana ei vain olla. Kyllä sakinhivutusta tulee, jos joku asiaa yrittää. Taide maailmassa naisilla on tässä vahva etulyönti asema.

...mitä itsensä toteuttamiseen yhteiseksi hyväksi tulee, niin sanoisin vain että taiteessa on aika paljon kyse itserakkaudesta ja itseilmaisusta, ja se yhteinen hyvä tulee jälkijunassa jos on tullakseen.
Liisu sanoi…
Totta sanoit. Kunhan kaunistelin...
Anonyymi sanoi…
Hei.hei sun täytyy nyt kyllä muistaa tasa-arvon nimissä laittaa tuohon listaan se että: Kotiherrana elely naisen elättämänä..sillä ainakin itse tiedän muutamankin kollegan jotka ovat sitä:) eli siis yleisemmin että .."elää jonkun toisen tuloilla parisuhteessa ja siten voi tehdä taiteellista työtään."..oli mitkä killuttimet tahansa jalkojen välissä.

T:mielipuoli
Luovuksissa sanoi…
mielipuoli,

muotoilen tämän raha-asioihin ja arkielämään epärealisteisesti suhtautuvan taiteilija-haahuilija -tyypin vaikkapa nimikkeellä "Taivaanrannan maalari evp. (elää vaimon palkoilla)" ..."siipeilijä" on ehkä liian rankka nimitys, koska kysehän on herkistä "runopojista", väärin ymmärretyistä lahjakkuuksista joita "äiti-vaimo" ymmärtää... jos vähän karrikoidaan.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...