Virtsakivikohtaus

Eilinen tiistai oli yllätys. Aamulla kaikki näytti hetken tavanomaiselta. Aamiaiseksi join lasin tuoremehua, menin työhuoneelle ja asettauduin työpöydän ääreen. Katselin hetken keskeneräistä työtä ja pohdin miten sitä jatkaisin, mutten oikein kyennyt keskittymään, sillä ajatukseni olivat jossain muualla.

Mietin häiritsevää kipua, joka tuntui vatsassa ja selässä. Nousin ylös. Ehkä selkä on yön jäljiltä vain jumissa? Pyörittelin lantiota, tein eteen taakse venytyksiä. Jospa se siitä helpottaisi. Istuin uudelleen työn ääreen ja otin siveltimen käteen. Mutta kipu ei kadonnut. Suussa tuntui kuivalta. Ehkä edellisillan saunan jäljiltä on vahän nestehukkaa? Join lasin vettä.

Suussa edelleen kuivaa. Join lisää. Kipu tuntui selässä vasemmalla kylkiluiden ja lonkan välissä sekä vatsan puolella ja kyljessä. Yritin vähän venytellä, pitää itseäni pienessä liikkeessä. Avasin tietokoneen ja netin. Jospa googlaan mitä tämä on. Mutta en pystynyt istumaan koneen ääreen. Kipu yltyi entisestään.

Sitten tuli huono olo. Juoksin ulos ja oksensin vedet pensaan juurelle. Mitä tämä on? Nyt mun täytyy lähteä lääkäriin. Huonoksi onneksi työskentelin tiistaina Sammatissa ja paikallisella terveysasemalla on lääkäri vain torstaisin. Soitin vaimolle, että nyt on jokin pahasti pielessä.

Hyppäsin auton rattiin ja ajoin Espooseen. Koko matkan liikehdin tuskausta, puristin rattia ja tähtäsin auton keulaa kaistalle. Kotona vaimoni pelästyi kun näki kuntoni. Ei muuta kun heti terveyskeskuksen kautta Jorvin kirurgisen päivystykseen. Kipu kävi kaiken aikaa yhä kovemmaksi. Sairaanhoitaja yritti laittaa tippaa, muttei onnistunut. Kipu oli niin kova että vasen selkälihas tärisi ja sen myötä myös minä vapisin kauttaaltaan.

Sitten minua piikitetään lihakseen ja saan työnnetyä kipu-supon takapuoleen. Olo alkaa helpottaa. Muutamassa minuutissa tuska on poissa. Tippaletku kiinnitetään. Verikokeita otetaan. Leijun kummallisessa unenomaisessa olotilassa sairaalan sängyssä.

Verikokeissa ei mitään poikkeavaa. Tarvitaan vielä tietokoneröntgeniä ennen kuin asiaan tulee varmuus. Makailen tuntikausia ja odotan vastausta. Neljän maissa lääkäri tulee vahvistaa epäilynsä: Virtsakivikohtaus. 6,5mm kivi tekee matkaa munuaisesta virtsarakkoon.

Saan reseptin reittejä avaavaa lääkettä ja ohjeet jatkosta. Käyn ennen kotiinlähtöäni vielä toisessa röntgenissä urologia varten. Kävelen sairaalasta ulos normaalisti, aivan kuin mitään ei olisi koskaan tapahtunutkaan.

Jos aihe kiinnostaa enemmän niin terveyskirjaston artikkelista löytyy asiasta kattavasti tietoa.

Jokeri-hahmolle kenkää tasa-arvon nimissä!

Eilisen lotto arvonnan yhteydessä kerrottiin taas vitsi, joka kuului kategoriaan "kasku jossa ovela vaimo pettää hölmöä miestään". Vitsien maailmassa tämän lajityypin leiskautuksia löytyy vaikka kuinka paljon. Kaava on aina sama: vaimo häärää rakastajansa kanssa ja miehelle asia selviää jonkin naurettavan seikan kautta. Mies paljastuu hyväuskoiseksi narriksi ja saa ansaitemansa naurut.

Jäin miettimään miksi olen kuullut vastaavia elämäni aika vaikka kuinka paljon, mutta en muista yhtään vitsiä jossa nauretaan tyhmälle vaimolle kun mies vedättää häntä petipuuhillaan. Naisille ei yksinkertaisesti saa nauraa näissä asioissa. Asia on jonkin sortin tabu. Mistähän tämä johtuu?

Liippaako liian läheltä tosielämää vai muuttuuko vitsi heti jonkin sortin sovinistiseksi pamfletiksi jos naiselle nauretaan? Vai onko niin että miehet kertovat näitä juttuja lähinnä toisilleen ja myös nauravat itselleen? Millaisia vitsejä naiset sitten kertovat toisilleen vai kertovatko lainkaan?

Käyttävätkö miehet huumoria keinona, jonka avulla arjesta tulee siedettävämpää ja naisilla taas on omat välineensä arjen raskautta vastaan, kuten puhuminen, empatia ja jakaminen? Onko tämä todella näin musta-valkeaa tai mies-naisrooli sidonnaista?

Nykyisin näkee jo naisten tekemiä sketsejä ja ohjelmasarjaa, mutta silti miehen dominoivat huumorin kenttää. Onko niin että miehet ovat lähtäkohtaisesti enemmän narreja kuin naiset, kuten se lauantai illan Jokeri.

Vaikka Jokerin on ilmeisesti tarkoitus keventää lottoarvontaa, niin mielestäni se on hahmona hieman tekohauska. Siksi vaadin, ja myös tasa-arvon nimissä, että Jokeri saa kenkää ja tilalle palkataan Jokeriina tuomaan lisää naisnäkökulmaa huumorin kentälle.

105 päivää maan alla

On sitä oltu maan alla ennenkin. Nyt kun Chilen kaivos-spektaakkeli on saatu onnelliseen päätökseen, niin laitan tähän asian kunniaksi vanhan lehti uutisen vuodelta 1963. Siinä kerrotaan tutkijasta joka vieti maan alla 105 päivää. Vanha uutinen tuntuu ihan tuoreelta. Aiheeseen liittyvä vanha uutisklippi löytyy täältä.

Blogia olen viime aikoina päivittänyt hieman laiskasti. Johtunee siitä kun etsin nyt aika aktiivisesti tilaustöitä tehtäväksi ja kaikki energia tuntuu hupenevan näissä touhuissa. Varmaan tilanne taas jossain vaiheessa helpottuu ja blogille alkaa ilmestyä asiaa tiheämmässä tahdissa.