Viime perjantaina kävin puhumassa taiteen hinnoitteluun liittyvistä kiemuroista art360-hankkeen tilaisuudessa Oulussa. Lähdin esitelmöinti reisuun Helsingistä torstaina 22.22 yöjunalla suht kiireisen päivän päätteeksi. Nukuin huonosti kun hytin seinän takana kaksi miestä jutteli äänekkäästi tunteistaan ja siitä miten heidän naisensa aiheuttavat monenkirjavaa päänvaivaa. Erikoista, mutta valvottavaa.Perillä 7.32 ja aamiainen ja päivän lehti matkan varrelle osuneessa hotellissa. Sitten paikalle tilaisuuteen 9.30 alkavaa ohjelmaa seuraamaan. Lounaaksi keitto ja reipas kävelylenkki ennen omaa esiintymisvuoroa. Oma näkökulma hinnoitteluun ja ohjelman seuraamista tilaisuuden loppuu klo 15 asti. Muutama sana seurustelua järjestäjien ja jonkun teemapäivään osallistuneen kanssa ja sitten kipi-kapi 15.37 junaan. Pendolinossa kököttelyä etelään asti ja kotona joskus kymmenen jälkeen. Näin hujahti vuorokausi.
Art360 on valtakunnallinen EU-rahoitteinen hanke, jonka puitteissa yritetään antaa taiteilijoille käytännön työkaluja ja tukea liiketoimintansa ja toimeentulonsa kehittämiseen. Sivuja kannattaa käydä kurkkaamassa ja vaikka osallistua koulutuksiin jos käsiteltävä teema kiinnostaa.
Tänään olen jatkanut tilaustyötä Sammatissa ja seurannut miten aittarakennuksen kengitys etenee. Elämä on kuljetustoimintaa. Läpi vuosikymmenten me siirtelemme itseämme, toisiamme ja tavaroitamme paikasta toiseen, kunnes kuolo korjaa.
6 kommenttia:
Pekka, minua kiinnostaa tietää, tuntuiko siltä, että Oulun reissullasi oli positiivinen vaikutus.
Katselin tuota linkkiäsi, enkä kyllä tullut hullua hurskaammaksi. Vähintään olin kyllä huolestunut Taiteilijamatrikkelin muutoksesta, niin vähän siitä oli mitään tietoa.
Ei kai kukaan nyt kuvittele että lokakuusta 2010, siis viime viikosta tammikuun alkuun 2011 yhtäkkiä meillä olisi suomalainen taiteilijakunta, josta jok'ikinen olisi saanut yrittämisherätyksen?
Sen sijaan noiden Sammatin aittojen kengityksessä oli ideaa. Miksikö? No siksi että rakennukset ovat niin mukavan näköisiä ja on täysin kuviteltavissa ne täyteen kaikenlaisia taideteoksia.
Ei kai tässä ole tarkoitus että jokainen taiteilija saisi yrittämisherätyksen. Ei sellaista ole minullakaan.
Joudun yksinkertaisesti "yrittämään" itse tai olemaan ammatinharjoittaja, kun rahaa ei muuten tule ja vaihtoehtoja ei oikein ole. Taiteilijan ammatiharjoittamisessa on mielestäni kyse selviytymisestä. Tärkeää on että myös tästä puolesta ammattia puhutaan ja keskustellaan monelta kantilta.
Positiivisuutta en ole hakemassa vaan sitä että asioista pohditaan realistisesti taiteilijan näkökulmasta.
Taiteilijan toimeentulo on kolmijakoinen, rikasta puolisoa en nyt ota lukuun. On sivutyö, on apurahat, on taidetulot. Jos taiteilijalla on hyvä sivutyö ja apurahaakin saa suht hyvin, niin asiathan ovat kunnossa.
Mutta jos toimeentulo on enimmäkseen taiteen varassa, niin on varmasti järkevää tutkia tähän liittyviä asioita lähemmin, ilman mitään yrttämisherätystä, ihan vaan oman selviytymisensä takia. Jos itse olisin apurahaputkessa, niin en vaivaisi päätäni näillä asioilla yhtään.
Terve! Olin koulutuksessa ja intouduin kirjoittamaan omaa yritysblogiani (aloitin juuri).
Mainitsin tekstissäni sinutkin, mutta koko päivän tiivistäminen oli vaikeaa. Kiva, että luentomatsku oli jo saatavilla art360sen sivuilla.
Mukava oli myös kuulla välillä muidenkin kuin yrittäjäneuvojien näkemyksiä. Kiitos havainnollisesta esityksestä!
Kiitos, aina on mukava saada positiivista palautetta. Ja onnea vaan blogin pitoon ja muutenkin :)
Hyvä juttu, Pekka! Yritykset ostavat tuotteita ja palveluja toisilta yrityksiltä - tässä toimintakentässä on vaan eduksi, että myös taiteilija pelaa samoilla säännöillä. Ei firman reskontra ole ensisijaisesti kiinnostunut taidearvoista vaan siitä, että verot ja velvoitteet on hoidettu asianmukaisesti.
Ja jos asiat osaa, niiden hoitaminen on helpompaa.
Koska aitat aukeavat taas?
terveisin Liisa
Kiitos rohkaisusta Liisa. Kyllä yritysten kanssa pärjää sen jälkeen kun keskusteluyhteys on syntynyt. Vaikein vaihe on löytää juuri ne oikeat yritykset jotka lähtevät yhteistyöhön kanssasi... tässä on haastetta.
Lähetä kommentti