Siirry pääsisältöön

Ministerin tulee säätää taiteilijoille perusturva

Aamun Hesarissa oli mielipidekirjoitukseni. Laiton kirjoituksen Hesariin otsikolla "Avoin kysymys kulttuuriministerille", mutta olivat mielipidetoimituksessa laittaneet otsikon eri tavalla, eli "Ministerin tulee säätää taiteilijoille perusturva". Ihan hyvä kuitenkin että julkaisivat tekstin.

Avoin kysymys uudelle kulttuuriministerille

Uusi hallitus on muodostettu ja kulttuuripolitiikan johtoon astuu uusi kulttuuriministeri. Edellinen hallitus tuki kiitettävästi osaa kulttuuria, esimerkiksi elokuvaa ja taidelaitoksia, mutta tavallisten taiteilijoiden toimeentulon kohentamisessa se epäonnistui pahoin, kuten edellisen kulttuuriministerin toimikautta tarkastelevan artikkelin HS 15.2.2011 yhteydessä todettiin.

On häpeällistä että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa yhä edelleen löytyy korkeasti koulutettu ammattikunta, taiteilija köyhällistö, jonka toimeentulo-, sosiaaliturva ja eläkeasiat ovat täysin retuperällä. Hallituskaudesta toiseen taiteilijoiden perusturvaa luvataan kohentaa, mutta juhlapuheita pidemmälle asiat eivät näytä etenevän.

Esimerkiksi tavalliselle kuvataiteilijalle ei kerry elämäntyöstään eläkettä edes murto-osaa takuueläkkeen vertaa, koska taiteilijat luokitellaan valtiovallan toimesta yrittäjiksi ja YEL:n piiriin, vaikka tämä raskas eläkejärjestelmä ei ota lainkaan huomioon taiteilijan työn erityispiirteitä. Myös Tarja Cronbergin hiljattain ilmestyneessä selvityksessä todetaan että taiteilijoiden alkutuotannon kaltaisen toiminnan tulisi kuulua YEL:n sijaan Maatalousyrittäjän eläkelain MYEL:n piiriin.

Lisäksi taiteilijan toimeentuloa helpottaisi se että maamme alikehittyneiden taidemarkkinoiden annettaisiin kasvaa, säätämällä kaikille taide-esineille yhtäläinen arvonlisävero ja se että kotitalousvähennys ulotettaisiin koskemaan myös taiteellista työtä. Myös apurahajärjestelmä tulisi ottaa kriittiseen tarkasteluun. Voisiko sen sijaan olla parempi järjestelmä, joka takaisi jokaiselle taiteensa varassa kituttelevalle edes pienen säännöllisen perusturvan? Nyt taiteilijan työllä rahastavat lähinnä muut tahot, kun taiteilijan oletetaan lähtökohtaisesti elävän apurahoilla, vaikka tosiasiassa tätä tukea riittää vain harvoille.

Mitä uusi kulttuuriministeri tulee tekemään taiteilijoiden asioiden kohentamiseksi? Ottaako hän asiat todella hoitaakseen vai puhutaanko jälleen vain tyhjiä korulauseita kulttuuriviennistä ja luovuudesta?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Museonäyttelymies

Kerran nuorten kanssa keskustellessa tuli selväksi, että osa työuraansa aloittelevista nuorista pitää joitakin työtehtäviä turhina "paskaduuneina" joita ei haluta tehdä. Esimerkkinä nousi esiin Tiger rihkama ketju , missä ei haluttu olla töissä. Näennäisestä liikkeen harjoittamasta viherpesusta huolimatta halpiskama ja muovirihkama edustivat nuorille turhaa kulutusta, jonka lisäämistä maailmaan ei haluttu edistää. Jyrkin asenne oli, että "mieluummin kadulla kodittomana kuin Tigerissa krääsää myymässä". Kyse oli siis eettisestä valinnasta, omilla teoilla maailmaan vaikuttamisesta. Tämä nuorten kanssa käyty taannoinen keskustelu muistui mieleeni viime uudenvuoden aattona kun olin Helsingin kaupungin teatterissa katsomassa Lisää saikkua, kiitos! näytelmää. Sitä katsellessa oli vaikea löytää perustetta miksi tämä kliseinen esitys oli ylipäätään tehty. Koin esityksen jonninjoutavaksi, turhaksi ajanhaaskaukseksi. Se oli teatteririhkamaa, krääsää johon osallistumista

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syö

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat