Luovuksissa

Ateljeen työtilat ovat parvella jonne johtaa tällaiset portaat, joissa on 16 askelmaa. Kuljen työpäivän aikana portaita ylös-alas ainakin seitsemän kertaa. Yksi kulku portaissa ottaa aikaa vajaat kymmenen sekuntia, eli päivässä teen portaissa askellusta noin kaksi minuuttia. Tämä tekee normaalissa työviikossa kymmenen minuuttia ja edelleen vuodessa vajaat kahdeksan tuntia, eli kokonainen työpäivä, tai kymmenen liikunta harjoitusta. Jos työura kestää tavanomaiset neljäkymmentä vuotta, niin porrasaikaa on kertynyt kolmesataa tuntia tai kolme ja puoli sataa kuntojumppatuntia. Ei tämä kuitenkaan riitä ihmiskehon liikunnantarvetta tyydyttämään, mutta hyvä lisä silti. Arkiliikunnalla on merkitystä ja yllättävän paljon kertyy ihan pienistä joutavan tuntuisista asioista kun asioita katselee pitkällä aikavälillä.

Tässä kuvassa vähän konkretiaa siitä mitä ilmaisu 'kuolemanväsynyt' tarkoittaa. Kuva oli suureksi osaksi vahinko. Ateljeessa on kellaritila, jonne näin syksyisin eksyy hiiriä. Parina viime kuukautena on noita pieniä ruuan etsijöitä jäänyt loukkuun useita, tämä kuvassa oleva on järjestyksessään jo kuudes. Kun loukkuun jää joku huono-onninen, niin otan lehtikopasta vähän paperia jonka päällä raato irrotetaan ja uudet juustot viritetään. Tänään käytössä oli sänkyfirman mainosaukeama. Ajattelin että, kappas, tässähän ei tarvitse kuin vähän tuupata niin kaveri nukkuu ikiuntaan jenkkisängyssä. Hyvä esimerkki siitä miten ideat syntyvät. Usein on kyse yllättävien ja outojen asioiden yhdistymisestä sekä puhtaasta sattumasta, jota jalostetaan sitten eteenpäin omiin tarkoituksiin.  

Miksihän tätä Etelä-Afrikasta kotoisin olevaa maksaruohoa kutsutaan rahapuuksi? Vaikka ateljeessa ja kotona näitä on useampia (ja tässä kuvassa juurrutettavana yksi uusi lisää) niin en ole huomannut niiden tuovan mitään erityistä nostetta talouteen. Hyvin nämä pysyvät hengissä ja kestävät huonoakin hoitoa hyvin, jopa uhmakkaasti. Ehkä juuri siksi nimi rahapuu. Raha riittää paremmin kun nuukasti elelee.

Kattoikkunoiden kanssa on pitkin syksyä ollut ongelmia. Ensin oli pientä eristystä lämmön karkailun kuriin laittamiseksi, sitten tulivat kärpäset. Jossain on pieni rako josta siivekkäitä tulvii sisään lämmittelemään tai sitten jonnekin välikaton rakenteisiin on kuollut hiiri tai lintu, josta on tullut hyönteisten tukikohta. Oli miten oli, niin kärpäsiä on riittänyt. Laitoin pari viikkoa sitten joka ikkunan luo vanhanaikaiset kärpäspaperit ja satoa on piisannut. Silti siivekkäitä riittää. Ongelma toistuu aina loppusyksystä. Nyt tänä vuonna kun on ollut aika lämmintä poikkeuksellisen pitkään, niin pörinää on myös ollut tavanomaisista enemmän. Tällaistakin voi joskus arki olla ateljeessa. Työskentelyä kärpästen säestämänä. 

tämä kännykällä bloggaaminen. Samalla kun pitää pienen tauon niin voi laittaa blogille kuvan ja pienen tekstin. Ehkäpä laitan lähiaikoina vähän useammin näitä kuva väläyksiä tulemaan. Aika paljon olen kirjoittanut kaikenlaista vakavaa asiaa. Jospa vaihdetaan hieman  kevyempään näkökulmaan välillä.

Varjojen leikki aitan seinässä ilahdutti hetki sitten. Tällaiset ohi kiitävät hetket jäävät helposti huomaamatta kun sitä luulee olevansa niin kovin kiireinen = tärkeä.

Testaan tämän kuvan myötä miten postaus onnistuu puhelimella.