Yhteiskunnassa laitetaan erilaisia asioita paremmuusjärjestykseen. Jotkut asiat taipuvat tähän luontevasti. Urheilussa usein se, joka tulee maaliin ensin tai heittää pisimmälle, on suoritushetkellä se paras . Joukkue, joka tekee enemmän maaleja, voittaa. Monesti asiat ovat kuitenkin vaikeasti mitattavia, kuten paremmuus taiteessa. Näin etenkin silloin kun ei verrata vain samankaltaisia asioita keskenään, kuten vaikkapa tietyn croquis-piirustusillan aikana tehtyjä lyijykynäpiirroksia. Croquis-illan annista on melko helppoa erottaa jyvät akanoista. Arvioinnin vaikeudet alkavat heti kun homma muuttuu laaja-alaisemmaksi. Ei ole olemassa järkeviä arvioinnin välineitä, joilla laittaa vaikkapa, ooppera, arkkitehtuurin tuotos, sarjakuva, teatteriesitys, haiku, akryylimaalaus, performance jne. keskinäiseen paremmuusjärjestykseen. Jokaisessa näissä ”hyvää” katsellaan eri suunnista. On järjetöntä kysyä: kumpi on ”parempi”, kitarasoolo vai jokin valokuva? Jo pelkkien moninaisten valo...
Luovuuden, taiteen ja elämisen arvoisen elämän puolesta