Yhteiskunnassa laitetaan
erilaisia asioita paremmuusjärjestykseen. Jotkut asiat taipuvat tähän
luontevasti. Urheilussa usein se, joka tulee maaliin ensin tai heittää
pisimmälle, on suoritushetkellä se paras. Joukkue, joka tekee enemmän
maaleja, voittaa.
Monesti asiat
ovat kuitenkin vaikeasti mitattavia, kuten paremmuus taiteessa. Näin etenkin
silloin kun ei verrata vain samankaltaisia asioita keskenään, kuten vaikkapa tietyn
croquis-piirustusillan aikana tehtyjä lyijykynäpiirroksia. Croquis-illan annista
on melko helppoa erottaa jyvät akanoista. Arvioinnin vaikeudet alkavat heti kun
homma muuttuu laaja-alaisemmaksi. Ei ole
olemassa järkeviä arvioinnin välineitä, joilla laittaa vaikkapa, ooppera, arkkitehtuurin
tuotos, sarjakuva, teatteriesitys, haiku, akryylimaalaus, performance jne. keskinäiseen
paremmuusjärjestykseen. Jokaisessa näissä ”hyvää” katsellaan eri suunnista. On järjetöntä
kysyä: kumpi on ”parempi”, kitarasoolo vai jokin valokuva? Jo pelkkien moninaisten
valokuvien arvottaminen on useimmiten mahdotonta. Vaikka hyvä punaviini löytyy
punaviinien joukosta, niin silti aina jää sijaa makuasioille. Punaviinin vertailu
olueen on jokseenkin ajanhaaskaa ja vertailut näkkileipään tai vehnäjauhoihin
suorastaan järjetöntä.
Järjettömyys ja
kategoriaongelmat eivät vaivaa vain taidealaa. Julkisella puolella, kirkon eri seurakunnissa
yritetään laittaa eri ammattiryhmiä edustavat työntekijät ”paremmuusjärjestykseen”,
jotta parhaille voitaisiin maksaa pientä suorituslisää hyvin tehdystä työstä.
Vaikka jokaisesta ammattiryhmästä onnistuttaisiin seulomaan parhaat, niin
kategoria ongelma on lopulta sama kuin taiteessakin. Nuorisotyöntekijän, papin,
vahtimestarin ja kanttorin hyvät eivät ole yhteismitallisesti vertailtavissa
keskenään.
Ehkä arviointiin
vaikuttavat myös laajemmat trendit. Taiteessa arvostetaan nykyisin
kantaaottavaa ja elämyksiä tuottavaa tekemistä. Sellaista, jonka avulla museoihin
houkutellaan väkeä viihtymään. Ilmastomuutos on pikavauhtia muuttanut ruokakulttuuria.
Lihaa ei enää arvosteta kuten ennen. Kirkon piirissä luultavasti jäsenkato on tekijä,
joka tulee vaikuttamaan ammattien arvostuksiin ja sulauttamaan eri ammattiryhmiä
toisiinsa. Ei tarvitse olla profeetta, jos sanoo että tulevaisuuden
suorituslisäarvioinneissa moniosaajat tulevat näyttäytymään paremmilta
kuin kapea-alaiset.
Kommentit