Siirry pääsisältöön

Syntiuhri

Tammikuussa 1979 Espoon kirkkoa kierteli mies, jolla oli synnintunto. Omatunto vaivasi, mutta hän ei osannut rukoilla tai etsiä armoa. Hänellä oli kuitenkin tarve saada aikaan sovinto jollain keinolla Jumalan –  ja myös itsensä – kanssa. Mies oli taiteilija, Simo Hannula, isäni. Hän oli päättänyt tehdä kirkosta kuvan. 

Tuona tammikuun päivänä oli maassa lunta, ilmassa pikku pakkanen ja aurinkoa. Lähdin hänen mukaansa kamerani kanssa kirkkoa tutkimaan, tai ottamaan “varmuuden vuoksi muutamia kuvia luonnosten tueksi”. Isällä ei ollut tuolloin ajokorttia, joten saavuimme paikalle linja-autolla.

Hän rupesi heti etsimään sopivaa kuvakulmaa tauluunsa. Hän kierteli ja kaarteli kirkkoa katsellen sitä lähempää ja kauempaa. Välillä hän kaiveli kyniä taskustaan ja pysähtyi tekemään luonnoksen tai pari. Aika ajoin hän kävi sisällä lämmittelemässä. Piirsi siellä hetken holvikaaria ja tuli taas ulos jatkamaan etsintää. Lopulta hän päätyi näkymään yläparkkipaikan suunnalta. Se oli ainoa suunta, josta kirkko ja tapuli näkyivät kunnolla. 

Jälkeenpäin olen ajatellut, että muutaman kristilliseen aihepiiriin kuuluvan taideteoksen tekeminen – joista yksi oli Espoon vanhan kivikirkon kuva – oli isän tapa pohtia uskoa ja Jumalaa ja suhdettaan näihin. Hän yritti tutkia uskoa taiteen keinoin. Tuolloin hän ei löytänyt etsimäänsä; ei ymmärtänyt, että usko tulee kuulemisesta eikä uskon kulissien tarkkailusta. Syntyi kuitenkin kaunis taidegrafiikan teos, vaikka mielenrauhaa se ei tuonut. Seurasi kivulias avioero. Jumalan puoleen hän kääntyi seuraavan kerran vasta elämänsä loppumetreillä.    


Kuvia, joita tuona päivänä otin, hän käytti teoksensa lähtökohtana. Teokseensa hän pienensi, hoikensi ja varjosti tapulia, jottei se saisi liikaa huomiota, kun pääasia oli kuitenkin itse kirkko. Hän madalsi muurit, poisti liiat kinokset ja nosteli hautakivet lumen alta sommitellen niitä uusille paikoille. Matalalla paistavan auringon piirtämät varjot hän säilytti, koska ne olivat “hienot”. Kirkon katolle hän lisäsi tasaisen valkoisen lumen lisäämään kontrastia, “antamaan potkua” päädyn kiviseinälle. 

Näin syntyi taidegrafiikan etsaus Vanha pyhättö. Vaikka se ei syntiuhrina toiminutkaan, niin taideteoksena se toimii hyvin. Painolaatan, kuva-alueen koko on n. 39x48 cm.










Laitan talvikuvien jatkeeksi myös muutaman kuvan vuoden 1980 lokakuun alusta. Silloinkin oli kaunis keli kirkon ympärillä. 

Kommentit

sanastaja sanoi…
Kiitos paljon taustojen avaamisesta! On onnellista ja etuoikeutettua omistaa yksi kyseinen etsaus!
Simon muistoa siunaten
Ed Falcon sanoi…
Kävin iltarippikoulun aikoinaan Viherkalliossa ja tässä samassa upeassa kirkossa oli sitten myös konfirmaatio. Siitä tilaisuudesta saattaa olla yksi ryhmäkuva tallella. Oltiin vuodessa 1977 tai 1978. Melkein hyppäsi sydän kurkkuun, kun näin kuplavolkkarin yhdessä kuvassa. Isä ajeli samoihin aikoihin samanlaisella! Kerrassaan upeita kuvia sinulla on kaiken kaikkiaan. Meinaa iskeä kotimaan kaipuu väkisin näitä katsellessa.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...