Siirry pääsisältöön

Miksi taiteilijat etsivät sallitun rajaa?

Taiteen moraaliasiat ovat taas pinnalla ja siksi laitan tähän vanhan mielipidekirjoituseni, josta on tullut yllättävän ajankohtainen. Teksti julkaistiin Hesarissa 31.10.2005.

Miksi taiteilijat etsivät sallitun rajaa?

Parhaillaan käydään keskustelua taiteen moraalista. Miksi taiteen nimissä voi tehdä moraalisesti kyseenalaisia tekoja, sellaisia joita muu yhteiskunta ei hyväksy. Muualla porno on yhä K-18 pornoa, mutta museossa samat aktit muuttuvat kaikille sallituksi taiteeksi. Mistä on kyse ja miksi osa taiteilijakuntaa etsii sallitun rajaa?

Valtaosa taiteesta tehdään estetiikka-vetoisesti, jolloin kauneus arvot, muotokieli, harmonia, väri jne. ohjaavat työskentelyä. Mutta osa nykytaiteesta tehdään eräänlaisena ”julistustyönä”, jolloin tärkeimmäksi nousee se että taiteilijalla on asiaa ja hän haluaa tulla kuulluksi. Usein taide on myös jonkinlainen yhdistelmä näistä kahdesta. (Perinteisemmässä jaottelussa puhutaan kaupallisesta ja ei-kaupallisesta taiteesta.)

Ei-kaupallinen, julistava taide on täysin riippuvaista ulkopuolisesta rahoituksesta. Kilpailu apurahoista käy vuosi vuodelta tiukemmaksi. Yhä useammat oppilaitokset suoltavat uusia kykyjä taiteen jo ennestään ahtaalle pelikentälle. Kun v. 1970 taidekoulujen määrä laskettiin yhden käden sormin, niin nykyisin eivät enää varpaatkaan riitä. Suomen Taiteilijaseuran jäsenmäärä on myös kasvanut samassa ajassa 450 henkilöstä yli 2000:teen. On tultava huomatuksi. Jos et erotu joukosta, jäät nuolemaan näppejäsi ja katoat taiteinesi alati kasvavaan taiteilijamassaan.

Taiteen tekemisen lähtökohdat ovat luovuudessa. Taiteilijalla on luovaa potentiaalia. Kun luovuus saa mahdollisuuden, ryhtyy taiteilija ”toteuttamaan itseään”, tulkiten ympäristöään ja elämän ilmiöitä. Syntyy teoksia, ”taiteilijan näkemyksiä”, ”taiteilijan totuuksia” erilaisista asioista. Taiteilija on siis todellisuuden tulkitsija, oman totuutensa julistaja. On syntynyt oraakkeli. Joillekin taiteesta tulee tie, totuus ja elämä, uskonto, jonka puolesta taistellaan ja jonka profeettana kilvoitellaan. Saatu malja halutaan tyhjentää loppuun asti ja selvittää mihin tämä tie oikein vie.

Totuuden etsintä on luontevaa aloittaa omasta itsestä, sillä aito taidehan on tekijänsä näköistä, omakohtaista ja omista lähtökohdista nousevaa. Mutta aika usein syvällisen itsekaivelun tuloksena näyttää taiteilijan kädestä löytyvän hänen omat munansa. Ja kun munien totuus sitten julistetaan ei kultturEllien auta muu kuin ihastella. Sääli niitä, joiden itsetutkistelu tuottaa vain untuvaista napanöyhtää.

Jos taiteilija ei tunnusta kristillisiä perusarvoja tai muutenkaan kunnioita yhteiskuntanormeja, voi hän lähes esteettä syventää totuuden etsintäänsä haeskelemalla ”sallitun rajaa”. Mutta toki taiteilijallekin raja löytyy. Se löytyy siinä, että mitään sellaista ei taiteen nimissäkään tehdä, joka voisi tuhota koko taiteiljauran. Mutta kaikki muu on sallittua, jos se vain auttaa pärjäämään kovenevassa kilpailussa ja edistää matkaa kohti kuolematonta mainetta. Eihän taidetta täällä huvikseen tehdä, vaan siksi että löydetyt totuudet säilyvät ja ravitsevat vielä jälkipolviakin. Taiteessa pitää olla munaa.

Ihmisentappo-video jää taiteenystäviltä näkemättä, sillä se muuttaisi taiteilijan murhaajaksi ja kuka enää haluaisi tehdä taiteellista yhteistyötä murhaajan kanssa? Teko saattaisi myös vesittää aiemmankin tuotannon. Museoissa ei tulla myöskään näkemään koraanilla tapahtuvaa takapuolten pyyhintää, sillä oma henki on taiteilijalle niin tavattoman rakas. Lähes kaikki muu onkin sitten uhrattavissa taiteen alttarilla, jos kilvoittelu sitä vaatii. Vai onko?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...