Ympäristöstä puhutaan nyt monella tavoin, mutta yksi silmiinpistävä seikka on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Nimittäin se että asuinympäristöt, viheralueet ja puistot muuttuvat yhä roskaisimmiksi. Ja syy tähän on se, että puhtaanapito on ulkoistettu ja hommat hoidetaan lähes kokonaan konevoimin. 
Koneellisessa harjauksessa on vain ongelmana se, että piennar- ja viheralueiden roskat jäävät keräämättä. Eli käytännössä roskat jäävät lojumaan kaikkialle sinne minne ohikiitävä harjakone ei ylety tai mikä ei kuulu kuskin urakkasopimukseen. Tässä asiassa yleinen puhtaanapito on pahasti taantunut sitten 60- 70-luvun, jolloin kunnilla oli vielä varaa pitää kadunlakaisijoita palkkalistoillaan ja tarjota myös näitä paikkoja runsaasti nuorten kesätyöpaikoiksi.
Oma kotiseutuni oli tuolloin varsin siisti paikka asua ja koulullakin oli oma talonmies, joka piti piha-alueet siistinä. Nyt saman koulun asfaltti kyllä kiiltää, mutta pensaiden aluset, viheralueet ja metsiköt ovat sen näköiset, että ympäristökasvatus on jäänyt lähinnä teorian tasolle. Oheiset kuvat ovat viikon takaisia ja ne on otettu Viherlaakson koulun alueelta ja tunnelikuvakin koulun lähistöltä.
Yksi ratkaisu ongelmaan (joka ei kosketa vain Viherlaaksoa) voisi olla se, että peruskoulun, ja miksei myös lukion opinto-ohjemaan, lisättäisiin oppiaineeksi pari tuntia hyötyliikuntaa, jolloin oppillaat, luokka kerrallaan, suorittaisivat haravajumppaa lähiseudun viheralueilla ja metsiköissä. Tällä toisi varmasti hyvin positiivista nostetta paikallisille kouluille, kun yleinen, siisteys, viihtyvyys ja myös yksittäisten ihmisten onnellisuus lisääntyy.
6 kommenttia:
Hyvä idea!
Kannatan ehdottomasti hyötyliikuntaa oppiaineeksi kouluihin.
Lisäksi aikuisille voitaisiin järjestää kertausharjoituksia ympäristön puhtaana pitämisestä.
Aikusten ongelmana on kuitenkin ns. yhteisöllisyyden vähentyminen nykyajassa, noin yleisemmin. Talkooperinne on kadonnut jonnekin historiaan ja yhteiset asia on työnnetty jonnekin muualle, "viranomaisille". Tässäpä dilemma.
Juuri siksi kertausharjoitukset aikuisille olisivat tarpeellisia ihan jo tasapuolisuudenkin vuoksi, jos lapsille ja nuorillekin otettaisiin hyötyliikunta pakolliseksi oppiaineeksi kouluihin.
Yhteisöllisyys on kyllä vähentynyt, ja talkooperinne lähes kadonnut.
Minun kokemukseni mukaan tarvetta yhteisöllisyyteen kuitenkin on. Tänä viihteen kyllästämänä aikakautena tarvittaisiin varmaankin yhteisön tai talkooporukan vetäjäksi joku karismaattinen henkilö tai hahmo.
Muistaakseni yhteisöllisyyttä on tutkittukin ja todettu sen olevan vähenemään päin ja vastaavasti individualismi lisääntyy.
Näin se taitaa olla. Sinkkutaloudet ovat yleisin asuinmuoto Helsingissä.
Kertausharjoitukset edellyttäisivät varmaan jonkinlaista armeijaan liittyvää järjestelmää, jossa asepalvelun rinnalla olisi yhteiskunnan palveluvelvoite kaikille niille (miehille ja naisille) jotka eivät asepalveluun halua... Tämä taas vaatii aika isoa remonttia yhteiskunnassa. Mahtaako onnistua?
Hieman epäilen talkoiden elvyttämistä viihde pohjalta. Yhteisöllisyyden ydin ei kai ole siinä että on kivaa, vaan siinä että yhteiset asiat koetaan omiksi, minulle kuuluviksi ja tähän on vaikeaa puuttua kun koko maailma pirstaloituu ja kehittyy yhä yksilökeskeisempään suuntaan.
Ollaanko tässä tilanteessa jossa suuret trendit, kehityssuunnat vain kuljettavat eteenpäin ja maailma muuttuu, oli siitä sitten mitä mieltä tahansa.
Roskaaminen johtuu myös pitkälle myös siitä että ympäristöä kuitenkaan arvosteta riittävästi, muuten kuin puhetasolla. Ei tajuta että ympäristö on myös minun "omaisuuttani" jota pitää vaalia.
Aika moneen muutokseen ollaan valmiita vain puhetasolla.
Näin se taitaa olla, valitettavasti.
Lähetä kommentti