Siirry pääsisältöön

Hyötyliikunta oppiaineeksi peruskouluun

Avoin, käytännöllinen ehdotus kunnanpäättäjille, opetusviranomaisille ja politiikoille asumisviihtyisyyden lisäämiseksi. Teksti on julkaistu myös Hesarin mielipidepalstalla 2.12.2008. Ympäristöstä puhutaan nyt monella tavoin, mutta yksi silmiinpistävä seikka on kuitenkin jäänyt vähemmälle huomiolle. Nimittäin se että asuinympäristöt, viheralueet ja puistot muuttuvat yhä roskaisimmiksi. Ja syy tähän on se, että puhtaanapito on ulkoistettu ja hommat hoidetaan lähes kokonaan konevoimin.

Koneellisessa harjauksessa on vain ongelmana se, että piennar- ja viheralueiden roskat jäävät keräämättä. Eli käytännössä roskat jäävät lojumaan kaikkialle sinne minne ohikiitävä harjakone ei ylety tai mikä ei kuulu kuskin urakkasopimukseen.

Tässä asiassa yleinen puhtaanapito on pahasti taantunut sitten 60- 70-luvun, jolloin kunnilla oli vielä varaa pitää kadunlakaisijoita palkkalistoillaan ja tarjota myös näitä paikkoja runsaasti nuorten kesätyöpaikoiksi.

Oma kotiseutuni oli tuolloin varsin siisti paikka asua ja koulullakin oli oma talonmies, joka piti piha-alueet siistinä. Nyt saman koulun asfaltti kyllä kiiltää, mutta pensaiden aluset, viheralueet ja metsiköt ovat sen näköiset, että ympäristökasvatus on jäänyt lähinnä teorian tasolle.

Oheiset kuvat ovat viikon takaisia ja ne on otettu Viherlaakson koulun alueelta ja tunnelikuvakin koulun lähistöltä.

Yksi ratkaisu ongelmaan (joka ei kosketa vain Viherlaaksoa) voisi olla se, että peruskoulun, ja miksei myös lukion opinto-ohjemaan, lisättäisiin oppiaineeksi pari tuntia hyötyliikuntaa, jolloin oppillaat, luokka kerrallaan, suorittaisivat haravajumppaa lähiseudun viheralueilla ja metsiköissä.

Tällä toisi varmasti hyvin positiivista nostetta paikallisille kouluille, kun yleinen, siisteys, viihtyvyys ja myös yksittäisten ihmisten onnellisuus lisääntyy.

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Hyvä idea!

Kannatan ehdottomasti hyötyliikuntaa oppiaineeksi kouluihin.

Lisäksi aikuisille voitaisiin järjestää kertausharjoituksia ympäristön puhtaana pitämisestä.
Luovuksissa sanoi…
Aikusten ongelmana on kuitenkin ns. yhteisöllisyyden vähentyminen nykyajassa, noin yleisemmin. Talkooperinne on kadonnut jonnekin historiaan ja yhteiset asia on työnnetty jonnekin muualle, "viranomaisille". Tässäpä dilemma.
Katja Tanskanen sanoi…
Juuri siksi kertausharjoitukset aikuisille olisivat tarpeellisia ihan jo tasapuolisuudenkin vuoksi, jos lapsille ja nuorillekin otettaisiin hyötyliikunta pakolliseksi oppiaineeksi kouluihin.

Yhteisöllisyys on kyllä vähentynyt, ja talkooperinne lähes kadonnut.

Minun kokemukseni mukaan tarvetta yhteisöllisyyteen kuitenkin on. Tänä viihteen kyllästämänä aikakautena tarvittaisiin varmaankin yhteisön tai talkooporukan vetäjäksi joku karismaattinen henkilö tai hahmo.
Luovuksissa sanoi…
Muistaakseni yhteisöllisyyttä on tutkittukin ja todettu sen olevan vähenemään päin ja vastaavasti individualismi lisääntyy.

Näin se taitaa olla. Sinkkutaloudet ovat yleisin asuinmuoto Helsingissä.

Kertausharjoitukset edellyttäisivät varmaan jonkinlaista armeijaan liittyvää järjestelmää, jossa asepalvelun rinnalla olisi yhteiskunnan palveluvelvoite kaikille niille (miehille ja naisille) jotka eivät asepalveluun halua... Tämä taas vaatii aika isoa remonttia yhteiskunnassa. Mahtaako onnistua?

Hieman epäilen talkoiden elvyttämistä viihde pohjalta. Yhteisöllisyyden ydin ei kai ole siinä että on kivaa, vaan siinä että yhteiset asiat koetaan omiksi, minulle kuuluviksi ja tähän on vaikeaa puuttua kun koko maailma pirstaloituu ja kehittyy yhä yksilökeskeisempään suuntaan.

Ollaanko tässä tilanteessa jossa suuret trendit, kehityssuunnat vain kuljettavat eteenpäin ja maailma muuttuu, oli siitä sitten mitä mieltä tahansa.

Roskaaminen johtuu myös pitkälle myös siitä että ympäristöä kuitenkaan arvosteta riittävästi, muuten kuin puhetasolla. Ei tajuta että ympäristö on myös minun "omaisuuttani" jota pitää vaalia.
Katja Tanskanen sanoi…
Aika moneen muutokseen ollaan valmiita vain puhetasolla.
Luovuksissa sanoi…
Näin se taitaa olla, valitettavasti.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä