Käsite "vapaa taide" tarkoittaa suunnilleen sitä, että taidetta tehdään taiteilijan omista lähtökohdista käsin, ilman vapautta rajoittavia sivujuonteita, kuten kaupallisia päämääriä tai tavoitteita yleisön miellyttämisestä. Taiteellisesti "tinkimätöntä" tekemistä siis.
Vapaa taide on kuitenkin vain teoreettinen käsite, jota ei oikeasti ole olemassa. Taiteilijan työskentelyä rajoittaa hänen omat uskomuksensa ja maailman käsityksensä. Se mihin uskoo, välittyy teoksissa.
Vapaimmillaan taide on silloin, kun sitä tehdään mahdollisimman pitkälle luovuudesta käsin, pyrkien eliminoimaan kaikki ylimääräiset rajoitteet pois työskentelystä. Rajoitteita ja muita vapauden esteitä on työskentelyssä läsnä jokatapauksessa, joten teoriassa lienee kaikkein vapainta sellainen työskentely, jossa laitetaan sivuun omat käsitejärjestelmät ja erilaisiin asioihin laitetut leimat ja edetään teoksen kanssa seikkaillen välineen ja luovuuden ehdoilla. Ja tämä on todella vaikeaa, jopa mahdotonta.
Mutta asiasta voi kyllä saada aavistuksen. Ota vaikka mikä tahansa kuva (tai viivapiirros) ja kopioi se viivapiirroksena. Ja sitten ota jokin toinen kuva ja kopioi se vastaavasti, mutta katsele kuvaa (vain ja ainoastaan) ylösalaisin. Ja kas kummaa, prosessi kulkeekin nyt eri tavalla. Nyt joudut luopumaan käsitteistäsi. Et enää tunnista kuvassa olevia asioita ja et voi antaa niille nimiä ja ajatella "nyt piirrän nenän" tai "leuan kaari menee tästä" tms. Vaan nimileimat katoavat ja joudut vain katsomaan kuvaa viivojen, aukkojen ja erilaisten tasojen yhdistelmänä, joita koetat kynän (välineen) avulla laittaa järjestykseen. Työskentely näin on astetta vapaampaa ja enemmän luovuuden ehdoilla kulkevaa, kuin oikeinpäin kopioitaessa ja lopputuloskin on mielenkiintoisempi.
Usein puhutaan että taiteilija "haluaa sanoa jotain", tai "haluaa herättää keskustelua jostain asiasta". Mutta silloin kun ollaan jotain mieltä jostain, niin taiteesta tulee politiikan väline, joskus jopa propagandaa. Ja aina kun ollaan mukana puolustamassa erilaisia asioita tai nostamassa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, niin se ei kyllä ole vapautta, vaan näkemysten kaupustelua tai korkeintaan ehkä mielipiteen vapautta.
Ja virheellisesti vapaan taiteen käsite liitetään juuri tämänkaltaiseen tekemiseen. Parempi käsite olisi "mielipide-taide", sillä siitähän on kyse, eli siitä että taiteilija "tekee ja puhuu mitä huvittaa" ja käsittelee teemoja jotka kokee itselleen tärkeiksi, tai asioita joiden orjuuttama on tai ovat muuten vain muuttuneet pakkomielteeksi. (Pakkomielle on taas lähisukua ns. inspiraatiolle, mutta siitä joku toinen kerta...)
Tässä on myös taiteen ja käsityöläisyyden ero. Käsityöläinen tekee sitä mitä osaa ja ajattelee asikkaitaan ja haluaa miellyttää näitä. Taiteilija taas tekee ja puhuu mitä huvittaa ja siitä minkä milloinkin tärkeäsi kokee. Ja pyrkii miellyttämään lähinnä itseään.
Vapaa taide on kuitenkin vain teoreettinen käsite, jota ei oikeasti ole olemassa. Taiteilijan työskentelyä rajoittaa hänen omat uskomuksensa ja maailman käsityksensä. Se mihin uskoo, välittyy teoksissa.
Vapaimmillaan taide on silloin, kun sitä tehdään mahdollisimman pitkälle luovuudesta käsin, pyrkien eliminoimaan kaikki ylimääräiset rajoitteet pois työskentelystä. Rajoitteita ja muita vapauden esteitä on työskentelyssä läsnä jokatapauksessa, joten teoriassa lienee kaikkein vapainta sellainen työskentely, jossa laitetaan sivuun omat käsitejärjestelmät ja erilaisiin asioihin laitetut leimat ja edetään teoksen kanssa seikkaillen välineen ja luovuuden ehdoilla. Ja tämä on todella vaikeaa, jopa mahdotonta.
Mutta asiasta voi kyllä saada aavistuksen. Ota vaikka mikä tahansa kuva (tai viivapiirros) ja kopioi se viivapiirroksena. Ja sitten ota jokin toinen kuva ja kopioi se vastaavasti, mutta katsele kuvaa (vain ja ainoastaan) ylösalaisin. Ja kas kummaa, prosessi kulkeekin nyt eri tavalla. Nyt joudut luopumaan käsitteistäsi. Et enää tunnista kuvassa olevia asioita ja et voi antaa niille nimiä ja ajatella "nyt piirrän nenän" tai "leuan kaari menee tästä" tms. Vaan nimileimat katoavat ja joudut vain katsomaan kuvaa viivojen, aukkojen ja erilaisten tasojen yhdistelmänä, joita koetat kynän (välineen) avulla laittaa järjestykseen. Työskentely näin on astetta vapaampaa ja enemmän luovuuden ehdoilla kulkevaa, kuin oikeinpäin kopioitaessa ja lopputuloskin on mielenkiintoisempi.
Usein puhutaan että taiteilija "haluaa sanoa jotain", tai "haluaa herättää keskustelua jostain asiasta". Mutta silloin kun ollaan jotain mieltä jostain, niin taiteesta tulee politiikan väline, joskus jopa propagandaa. Ja aina kun ollaan mukana puolustamassa erilaisia asioita tai nostamassa esiin yhteiskunnallisia epäkohtia, niin se ei kyllä ole vapautta, vaan näkemysten kaupustelua tai korkeintaan ehkä mielipiteen vapautta.
Ja virheellisesti vapaan taiteen käsite liitetään juuri tämänkaltaiseen tekemiseen. Parempi käsite olisi "mielipide-taide", sillä siitähän on kyse, eli siitä että taiteilija "tekee ja puhuu mitä huvittaa" ja käsittelee teemoja jotka kokee itselleen tärkeiksi, tai asioita joiden orjuuttama on tai ovat muuten vain muuttuneet pakkomielteeksi. (Pakkomielle on taas lähisukua ns. inspiraatiolle, mutta siitä joku toinen kerta...)
Tässä on myös taiteen ja käsityöläisyyden ero. Käsityöläinen tekee sitä mitä osaa ja ajattelee asikkaitaan ja haluaa miellyttää näitä. Taiteilija taas tekee ja puhuu mitä huvittaa ja siitä minkä milloinkin tärkeäsi kokee. Ja pyrkii miellyttämään lähinnä itseään.
Kommentit
"Mielipidetaiteesta" on syntynyt unohtumattoman hienoja, koskettavia ja laadukkaita taideteoksia. En usko, että mielipidetaiteilijoita tapetaan pelkästään politiikan vuoksi. Pelkkä mielipiteen vapauskaan tuskin saa joitakin "taiteilemaan" ase ohimolla.
Vierastan vastakkainasetteluja "virheellinen" ja "oikea".
Jossakin mielessä olemme kaikki mielipidetaiteilijoita, jollaisena sinäkin ilokseni näyttäydyt tässä blogissasi.
Vapaassa taiteessa on kyse enemmänkin vapaan taiteilijan elämäntavasta, jossa saa tehdä mitä huvittaa. Ja tämähän on mukavaa ja tavoittelemisen arvoista.
Mutta kyse on pitkälle mielipiteen ilmaisun vapaudesta.
Vapaan taiteen vastakkaisesta suunnasta löytyy sitten vähän kahlitumpaa taidetta, kuten kaupallinen taide, esim. tilaustyöt, joita itse teen suht säännöllisesti, rahoittaakseni vapaan taiteilijan elämäntapani.
Todellinen vapaus taiteenteossa löytyy luovuudesta, luovasta työskentelystä ja itse en ole havainnut vapaudessa eroja jos vaikka työstän täysin kaupallista tilausteosta tai teen vapaata teosta jostain itselleni tärkeästä teemasta.
Kaikki on yhtä ja samaa. Ja lopulta vain sillä on merkitystä onko teos tehty hyvin vai ei.
Onneksi vankeudestakin voi nauttia.
Taide, taiteen genre, taiteen tekniikka, taiteen konteksti, taiteen tekijän nimi, taiteen sisällön aihepiiri, taiteen sisällön aihepiirin relevanssi, taiteen sisällön esittämisen suhde johonkin kohteeseen...jne jne eli mielipiteet pitäisi yleensä denotoida - ja sitä harvoin tehdään.
Unohdin vielä taiteen raamit.
Nekin antavat automaattiohjaus-ihmiselle yleensä signaalit ns. tykkääkö vaikö ei.
Ja taidetta tehdään hyvin erilaisista motiiveista käsin kuten: yhteiskunnallisen keskustelun herättely, oman taiteellien maineen tavoittelu, poliittiset ideologiat, kulutuskritiikki, ympäristöpolitiikka jne.
Puhdas "aito taide" eli vapaa taide on olemassa vain sanana/käsitteenä,
jota tarvitaan kun perustellaan taiteen tarpeellisuutta ja vapaan taiteilijan elämäntapaa.