Tiukempia aikoja odetellessa

Äsken päättyneitä yleisurheilun MM-kisoja seuratessa nousi mieleeni ajatus. Onko perinteisille kulttuurialoille, kuten kuvataiteelle käymässä vähän samalla tavalla kuin yleisurheilulle. Takavuosina urheilun harrastajapohja oli laaja ja piirikunnallisissakin kisoissa löytyi tasoa ja osallistujia. Systeemi oli selvä. Kesällä yleisurheiltiin ja talvella hiihdettiin.

Nykyisinkin urheillaan yhä aktiivisesti, mutta nyt uusia lajeja ja liikuntavaihtoehtoja on moninkertaisesti, eikä harrastajia riitä kovin runsaasti joka lajille. Yleisurheilu näyttää kärsivän tästä kehityksestä erityisesti. Onneksi tuli sentään yksi mitali. Takana ovat ne ajat esim. EM-kisat vuonna 1974, jolloin suomi oli mitalitaulukon kuudes kymmenellä mitalilla ja ylenpalttisen runsaalla pistesaaliilla.

Vaikka urheilu onkin aivan jotain muuta kuin taide, niin silti tässä alan pirstaloitumisessa on jotain samaa. Esim. kuvataiteen perinteiset kategoriat (maalaus, kuvanveisto, taidegrafiikka) ovat saaneet rinnalleen joukon uusia taiteenaloja ja taiteeksi korotettuja vanhoja tuttuja.

Poimin tähän muutamia enemmän vähemmän "virallisia" taidekategorioita, jotka löysin netistä. Mistä tämä pintapuolinen lista kertoo? Onko luovuus nyt niin vahvasti muotia että taide-sanaa käytetään lisäämään asian "luovuusseksikkyyttä" tai muuta uskottavuutta? Vai kertooko lista siitä että kaikkien alojaen taiteilijoille on luvassa yhä tiukempia aikoja yhteisen apuraha potin jaossa?

...taidegrafiikka, maalaustaide, kuvanveistotaide, valokuvataide, videotaide, tilataide, sarjakuvataide, tekstiilitaide, ympäristötaide, yhteisötaide, performanssitaide, tekstaustaide, nettitaide, ohjelmistotaide, installaatiotaide, av-taide, mobiilitaide, multimediataide, käsitetaide, esinetaide, graffittitaide, valotaide, äänitaide, lavastustaide, jäätaide, hiekkataide jne...