Siirry pääsisältöön

97-vuotias nainen lentää

Rolls-Roycen keulalla on pieni veistos. Tämän siivekkään naishahmon tekijä on Charles Robinson Sykes (1882-1942).

Mielestäni tässä on hyvä esimerkki siitä kuinka yksi pieni taiteellinen teko saattaa jättää koko muun tuotannon ja uran täysin varjoonsa.

Koska taiteella on aina ollut vaikea tulla toimeen, niin Sykeskin hankki ansioita piirtämällä ja maalaamalla The Car lehdelle, jota kautta hän myös tutustui autoilun alkuvaiheen englantilaisiin vaikuttajiin.

Lehteä kustansi Lordi Montagu II, joka oli innokas autoharrastaja. Hän osallistui mm. The Automobile Clubin järjestämiin kestävyysajoihin. Automobile Clubin puuhamies oli taas Claude Johnson, josta tuli kohta perustettavan autonvalmistaja Rolls-Roycen ensimmäinen toimitusjohtaja ja Johnsonin sihteeristä Eleanor Velasco Thorntonista tuli Lordi Montagun rakastajatar ja keulaveistoksen malli.

Keulaveistoksen esikuvana on Pariisin Louvressa oleva Samothraken Nike. Ensimmäinen keulaveistoksen versio "The Whisper" tehtiin jo vuonna 1906 autoclubin aikoina. Siinä juokseva naishahmo pitää toista kättä kuiskauksen merkkinä suun edessä.

Varsinainen ja vielä nykyisinkin käytössä oleva "Spirit of Speed" tai "Spirit of Ecstasy" veistos toteutettiin vuonna 1911, kun Rolls-Roycen tuotanto oli päässyt vauhtiin. Ensimmäiset valut tehtiin kokonaan hopeasta, mutta alituisten varkauksien takia siirryttiin pian niklattuihin veistoksiin.

Veistoksen malli neiti Thornton hukkui 1915 Välimerellä ensimmäisen maailmansodan pyörteissä, kun saksalaiset torpeedoivat häntä kuljettaneen aluksen. Myös sukellusvene tuotanto oli lähtenyt käyntiin.

Jäin vain miettimään että oliko tämä juuri se taideteko, josta Sykes haluaisi itsensä muistettavan? Ja oliko keulaveistoksen tekeminen hänelle taiteilijana hyödyksi vai haitaksi? Oliko "kaupallinen leima" niin peittävä että sen taa unohtui koko muu taiteellinen tuotanto?

Sykes piirsi ja maalasi ja oli aikansa taitavampia pronssiin veistäjä. Hän osallistui mm. arvostettuihin Royal Academyn ja Pariisin Salongin näyttelyihin 1910 ja 1912. Näyttää kuitenkin siltä että taidepiireissä Sykestä ei pahemmin muistella, mutta Rolls-Roycen ystävien keskuudessa sitäkin enemmän.

Ja taitelijasta riippumatta keulamerkki elää omaa elitististä elämäänsä. Kuten tässä New Yorkilaisen jalokivikauppiaan 200 000 dollarin hintaisessa timanteilla päällystetyssä veistos tunauksessa, josta löytyy kuva täältä.
Tunnisteet:

Kommentit

Anonyymi sanoi…
Mielenkiintoista. Harvemmin siinä iässä saa poserata auton konepellillä.
17. heinäkuuta 2008 klo 21.20
Luovuksissa sanoi…
Joo.. tarinan draamaa lisää vielä se että neiti Thorntonille ja lordi Montagulle syntyi poika jonka olemassaolo pyrittiin kaikin tavoin salaamaan. Lapsikaan ei oppinut tuntemaan isäänsä isänä vaan lahjoja antavana setänä...

Tarinassa on elokuva-aineksia. Onkohan tästä jo tehty filmi tai jotain sarjaa?
18. heinäkuuta 2008 klo 8.54
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...
17 kommenttia
Lue lisää

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...
3 kommenttia
Lue lisää