Tässä vielä esimerkki toukan taiteellisesta kädenjäljestä. Kuvioissa on hieman samankaltaisuutta kuin jääkauden muokkaamissa kivissä. Vaikka tämänkaltaisia hyönteisten tekemiä piirrosjälkiä näkee suomessa aika usein (täällä kun ollaan yhä edelleen puun ja metsän kanssa paljon kosketuksissa), niin silti tuokka taide jaksaa sykähdyttää, ainakin itseäni.
Ehkä mielenkiinto johtuu järjestyksen ja kaaoksen yhdistelmästä? Toukka suorittaa kuvioinnin kurinalaisesti yhdelle "rajatulle" tasolle, puun pinnalle kuoren alle, mutta "kädenjälki" näyttäisi olevan sattumanvaraista, leikkisää, luovaa ja päämäärätietoista, ainakin näennäisesti. Tässä tullaan aika lähelle taiteilijan työskentelyä.
Ja samoin kuin ateljeessaan ähkivä taiteilija, niin toukkakin työstää teostaan kuorenalla katseilta piilossa ja hienot teokset huomataan vasta aikojen kuluttua (jos silloinkaan), kauan sen jälkeen kun toukka on kuollut ja kuopattu tai nokittu kriitikoiden lautasilla.
Ikävän tuttua tarinaa taidemaailmasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti