Tässä pieni ateljeefilosooffinen havainto lähestyvistä vaaleista.
Puolueiden taktiikka näyttää olevan se ne yrittävät saada mahdollisimman monta ehdokasta listoilleen. Näin toimitaan siksi että mitä enemmän puolueella on ehdokkaita, niin sitä suurempi on myös kokonaisäänisaalis ja näin yhä useampi kärkipään ehdokas pääsee läpi.
Pääministerikin taisi sanoa jotain sen suuntaista että "jos kymmenentuhatta ehdokasta saadaan niin vaalivoitto on taattu".
Toisin sanoen ehdokkaiden joukossa on vain murto-osa sellaisia tapauksia, joilla on realistiset mahdollisuudet tulla valituiksi. Ehdokkaiden enemmistön päätarkoitus on toimia talkoolaisina, jotka omilla varoillaan kampanjoiden napsivat haja-ääniä ja pönkittävät vaalin tulosta.
Oikeastaan on aika ihme, että suomesta löytyy tuhansittain (epärealistisesti haaveilevia) vapaaehtoisia kunnallisvaalitaistelun tykinruuaksi. Luulisi ettei politiikka ole niin nannaa, että sitä haluaisi vielä omilla varoillaan tukea. Kyllä pienikin kamppanja äkkiä muutaman tonnin ahmaisee.
Sama kuvio toistuu myös taidekentällä. Niin sanotussa Vanity Gallery toiminnassa on taiteilijoiden rahastaminen viety äärimmilleen. Systeemi on sellainen että taiteilija vuokraa muutamalla tuhannella dollarilla seinämetrejä isosta galleriatilasta, jossa samanaikaisesti pitää näyttelyä jopa useita kymmeniä muitakin taiteilijoita. Vuokran lisäksi myydyistä teoksista joutuu maksamaan välityspalkkion, joka on usein 40-50%.
Homma on verhoiltu näennäiseen asiantuntijuuteen "jyrytyksineen", vaikka tosiasiassa lähes kuka tahansa maksukykyinen taiteilija otetaan mukaan. Taiteilijalle ei jää touhusta muuta kuin kuluja ja perin heppoiseksi paljastuva merkintä cv:hen.
Touhu on mietitty niin, se on hyvä bisnes ja nimenomaan galleristille. Tyypilliseen vanity gallerian näyttelyyn valitaan 10-15 taiteilijaa 1000-2000 dollarin vuokralla ja homma toistetaan joka kuukausi. Toiminta tuottaa vuodessa 120 000-360 000 dollaria vaikkei galleristi myisi ainuttakaan teosta. Toivottavasti systeemi ei rantaudu kovin laajamittaisesti myös suomeen.
Ensimmäistä kertaa törmäsin tällaiseen rahastukseen jo vuosia sitten kun eräs kolleega pohti osallistumista juhlallista nimeä kantavaan Firenzen Biennaaliin (järjestetään joka toinen vuosi). Kyseiset karkelot kannattaa minun mielestäni kiertää kaukaa.
Tässä pieni ote Biennaalin rahastuksesta: "Registration fee is € 2700 and can be paid in one or two installments. First installment is € 1200, second installment is € 1500. Sculptors can reserve pedestals for their artworks for € 50 each."
Ja tuolla rahalla saa 3m seinää teoksilleen. Että silleen... tässä linkki kyseiselle sivulle.
Näin kunnallispolitiikka kohtaa taiteen. Kyllä me ihmiset osaamme olla tyhmiä monipuolisesti, vähän joka alalla.
Puolueiden taktiikka näyttää olevan se ne yrittävät saada mahdollisimman monta ehdokasta listoilleen. Näin toimitaan siksi että mitä enemmän puolueella on ehdokkaita, niin sitä suurempi on myös kokonaisäänisaalis ja näin yhä useampi kärkipään ehdokas pääsee läpi.
Pääministerikin taisi sanoa jotain sen suuntaista että "jos kymmenentuhatta ehdokasta saadaan niin vaalivoitto on taattu".
Toisin sanoen ehdokkaiden joukossa on vain murto-osa sellaisia tapauksia, joilla on realistiset mahdollisuudet tulla valituiksi. Ehdokkaiden enemmistön päätarkoitus on toimia talkoolaisina, jotka omilla varoillaan kampanjoiden napsivat haja-ääniä ja pönkittävät vaalin tulosta.
Oikeastaan on aika ihme, että suomesta löytyy tuhansittain (epärealistisesti haaveilevia) vapaaehtoisia kunnallisvaalitaistelun tykinruuaksi. Luulisi ettei politiikka ole niin nannaa, että sitä haluaisi vielä omilla varoillaan tukea. Kyllä pienikin kamppanja äkkiä muutaman tonnin ahmaisee.
Sama kuvio toistuu myös taidekentällä. Niin sanotussa Vanity Gallery toiminnassa on taiteilijoiden rahastaminen viety äärimmilleen. Systeemi on sellainen että taiteilija vuokraa muutamalla tuhannella dollarilla seinämetrejä isosta galleriatilasta, jossa samanaikaisesti pitää näyttelyä jopa useita kymmeniä muitakin taiteilijoita. Vuokran lisäksi myydyistä teoksista joutuu maksamaan välityspalkkion, joka on usein 40-50%.
Homma on verhoiltu näennäiseen asiantuntijuuteen "jyrytyksineen", vaikka tosiasiassa lähes kuka tahansa maksukykyinen taiteilija otetaan mukaan. Taiteilijalle ei jää touhusta muuta kuin kuluja ja perin heppoiseksi paljastuva merkintä cv:hen.
Touhu on mietitty niin, se on hyvä bisnes ja nimenomaan galleristille. Tyypilliseen vanity gallerian näyttelyyn valitaan 10-15 taiteilijaa 1000-2000 dollarin vuokralla ja homma toistetaan joka kuukausi. Toiminta tuottaa vuodessa 120 000-360 000 dollaria vaikkei galleristi myisi ainuttakaan teosta. Toivottavasti systeemi ei rantaudu kovin laajamittaisesti myös suomeen.
Ensimmäistä kertaa törmäsin tällaiseen rahastukseen jo vuosia sitten kun eräs kolleega pohti osallistumista juhlallista nimeä kantavaan Firenzen Biennaaliin (järjestetään joka toinen vuosi). Kyseiset karkelot kannattaa minun mielestäni kiertää kaukaa.
Tässä pieni ote Biennaalin rahastuksesta: "Registration fee is € 2700 and can be paid in one or two installments. First installment is € 1200, second installment is € 1500. Sculptors can reserve pedestals for their artworks for € 50 each."
Ja tuolla rahalla saa 3m seinää teoksilleen. Että silleen... tässä linkki kyseiselle sivulle.
Näin kunnallispolitiikka kohtaa taiteen. Kyllä me ihmiset osaamme olla tyhmiä monipuolisesti, vähän joka alalla.
Kommentit
Kunnallisvaalit ovat kuitenkin siinä mielessä kiitolliset vaalit, että paikkojen jakaminen ei lopu vaalituloksen selvittyä. Vaalien jälkeen valitaan edustajat lautakuntiin ja johtokuntiin. Niihin pääsee jäseneksi tai varajäseneksi moni sellainenkin, joka ei tule valituksi valtuustoon.
Arvelisin, että tuollainen Vanity Gallery-toiminta tulee tai on tulematta Suomeen ihan riippuen siitä, syntyykö kyseiselle toiminnalle markkinoita. Jos taiteilijat eivät osta esimerkiksi tuollaisilla hinnoilla seinätilaa, niin noita gallerioitakaan ei synny.
niko l, Totean tässä vain hyötynäkökulman, josta ei pahemmin puhuta... ja itse en lähtisi mukaan vain kannatuksen vuoksi, raha on taiteessa sen verran tiukassa.
vaiheinen, ...tarvitaan myös riittävä määrä epätoivoisesti esille haluavia taiteilijoita. Ja kun suomessa koulutetaan taiteilijoita aivan liikaa, niin lienee vain ajan kysymys koska vanity galleriat rantautuvat myös meille. (Itseasiassa jo nyt löytyy pieniä yritelmiä tähän suuntaan.)