Istuin kuntosalin saunassa muutaman muun minulle tuiki tuntemattoman kuntoilijan kanssa. Joku heitti löylyä harvakseltaan ja koko porukka istuskeli hiljaa kuunnellen kiukaan pihinää.
Kohta saunaan saapuu silminnähden hyvin ulkomaalainen mies, joka hamuaa vesiämpärit lähelleen ja alkaa hieman yllättävästi heitellä löytyä poikkeuksellisen tiuhaan tahtiin. Vedenheiton välissä mies alta kulmiensa tarkkailee kuin vaivihkaa suomalaisen reaktioita.
Samassa saunaan laskeutuu tiivis tunnelma, jonkinlainen sanaton yhteys suomalaisten miesten välillä, aivan kuin olisimme ajatelleet kollektiivisesti saman ajatuksen: "Jumalauta, tuohan yrittää hiostaa meidät ulos, mutta sepä ei tule onnistumaan... !".
Niinpä otin muiden tavoin naamalleni peruslukemat ja yritin olla muina miehinä, kun vesi kohahteli kiukaalle. Ensimmäinen ämpäri tyhjeni ja olo oli jo todella tuskainen, mutta suomalaisten ilmeet eivät värähdä.
Maahanmuuttaja tarttuu hieman epäillen toiseen ämpäriin ja aloittaa pian kuitenkin saman heittorallin. Mutta hetkenpäästä hän muuttuu tuskaisen näköiseksi, kiiruhtaa ulos höyrypilven saattelemana jä jää sitten lasioven takana olevaan suihkuun tarkkailemaan mitä saunassa tapahtuu.
Lauteille laskeutuu rauha. Hetken päästä yksi miehistä ottaa ämpärin, "heitetäämpäs vähän löylyä". Ja niin kiukaalle lentää "voiton sinettinä" vielä yksi kauhallinen. Löylyt otetaan kaikessa rauhassa vastaan ja sitten siirrytään pikku hiljaa suihkun puolelle ilman kiirettä ja kukin omassa tahdissaan.
Suihkuhuoneessa vierasmaalainen haastaja katselee epäuskoisena saunasta poistuvia voimakkaasti punertavia suomalaisia, joiden ilmeet säilyvät peruslukemilla ilmeisestä huonovointisuudesta huolimatta.
Vaikka vilvoittelin hyvin, niin silti hikoilin vielä koko kotimatkan ja kotiin päästyä join heti reilun litran nestettä ja vähän myöhemmin toisen samanlaisen satsin.
Epäterveellinen mutta toisaalta hyvin kansalaistuntoa tai suomalaisuutta avaava kokemus. Tätäkö se sitten on, se suomalaisuus?
Kohta saunaan saapuu silminnähden hyvin ulkomaalainen mies, joka hamuaa vesiämpärit lähelleen ja alkaa hieman yllättävästi heitellä löytyä poikkeuksellisen tiuhaan tahtiin. Vedenheiton välissä mies alta kulmiensa tarkkailee kuin vaivihkaa suomalaisen reaktioita.
Samassa saunaan laskeutuu tiivis tunnelma, jonkinlainen sanaton yhteys suomalaisten miesten välillä, aivan kuin olisimme ajatelleet kollektiivisesti saman ajatuksen: "Jumalauta, tuohan yrittää hiostaa meidät ulos, mutta sepä ei tule onnistumaan... !".
Niinpä otin muiden tavoin naamalleni peruslukemat ja yritin olla muina miehinä, kun vesi kohahteli kiukaalle. Ensimmäinen ämpäri tyhjeni ja olo oli jo todella tuskainen, mutta suomalaisten ilmeet eivät värähdä.
Maahanmuuttaja tarttuu hieman epäillen toiseen ämpäriin ja aloittaa pian kuitenkin saman heittorallin. Mutta hetkenpäästä hän muuttuu tuskaisen näköiseksi, kiiruhtaa ulos höyrypilven saattelemana jä jää sitten lasioven takana olevaan suihkuun tarkkailemaan mitä saunassa tapahtuu.
Lauteille laskeutuu rauha. Hetken päästä yksi miehistä ottaa ämpärin, "heitetäämpäs vähän löylyä". Ja niin kiukaalle lentää "voiton sinettinä" vielä yksi kauhallinen. Löylyt otetaan kaikessa rauhassa vastaan ja sitten siirrytään pikku hiljaa suihkun puolelle ilman kiirettä ja kukin omassa tahdissaan.
Suihkuhuoneessa vierasmaalainen haastaja katselee epäuskoisena saunasta poistuvia voimakkaasti punertavia suomalaisia, joiden ilmeet säilyvät peruslukemilla ilmeisestä huonovointisuudesta huolimatta.
Vaikka vilvoittelin hyvin, niin silti hikoilin vielä koko kotimatkan ja kotiin päästyä join heti reilun litran nestettä ja vähän myöhemmin toisen samanlaisen satsin.
Epäterveellinen mutta toisaalta hyvin kansalaistuntoa tai suomalaisuutta avaava kokemus. Tätäkö se sitten on, se suomalaisuus?
Kommentit
Ja löylynheittokisassa en ole ollut mukana sitten lapsuuden kun sukulaismiesten taholta testattiin miten poika kestää löylyä.
Mutta nyt kun "kisahaaste" kiukaalle heitettiin niin jostain selkäytimestä nousi toimintamalli tilanteeseen. Liittyisikö se jotenkin suomalaisen miehen kunniaan tai itsetuntoon, en tiedä.
Mutta jokatapauksessa koin mielihyvää, tyytyväisyyttä kun olin selvinnyt tilanteesta kaikella kunnialla, vaikka koko episodi olikin järjellä ajateltuna täysin idioottimaista ja lapsellista.
Sillä saunaepisodissa miehet olivat kaikki muut alle kolmekymppisiä, paitsi minä. Onko suomalaisen miehen perusluonto hioutunut niin pitkänajan kuluessa ettei se oikein voi muutamassa supolvessa paljon muuttua?
Mikko Niskasen elokuvan olen nähnyt samoin aika kauan siiten ja pitää varmaan katsoa se uudelleen, kun tilaisuus tulee.
Mutta on kait aika yleismaailmallista tuntea alkukantaista "kilpailuakin" silloin kun on edes hiukan siihen verrattavissa oleva tilanne jossa on jollain lailla kyse ihmisen "säilymisestä tai kestämisestä"..vaikka se sitten olisi vain "sinne päin" tilanne kuumuuden kestämisen suhteen saunassa:) joka tapauksessa "hauska tilanne" naisnäkökulmasta päin katsottuna.
Sanaton yhteys , joka vallitsee tietenkin vain suomalaisten kesken, maahanmuuttaja jää epäuskoisena ihmettelemään.
Naama peruslukemilla, ilmeenkään värähtämättä. Tuska pidetään sisällä.
Ja koko omituinen kisa otetaan tosissaan, melkeinpä kuolemanvakavasti. Ei edes hiljaista sanatonta huumoria.