Lainaan tähän kuvan Elisen blogista, joka taas on ottanut se jostain muualta. Kuka lienee ollut kuvaajana taidekoulussa vuonna 1948. Taiteessa otetaan kantaa ja tuodaan keskusteluun yhteiskunnallisia epäkohtia ja ajankohtaisia kysymyksiä. Muutama viikko sitten Lens Politica -festivaalien tiimoilta Kiasman edustalle kipattiin lumikasa, jonka tarkoituksena oli olla ilmasto- ja ympäristöpoliittinen taideteos. Lumikasa-teoksen lyhyt elämä katkesi, kuin kananlento, talven ensimmäiseen lumipyryyn.
Toki sanomaa pitää olla, sillä ilman sitä taide jää helposti kulttuurikoristeeksi, jonkinlaiseksi henkiseksi seinätapetiksi.
Yksi asia kuitenkin unohtuu ja tämä on nimenomaan kuvataiteen ongelma. Se että hyvään taiteeseen kuuluu se tosiseikka, että teoksen tulisi olla myös hyvin tehty. Että se on toteutettu taiten, niin että vaikkei teoksen sanomaa edes tajuaisi, niin silti teos koetaan mielenkiintoisena myös aikojen kuluttua. Hyvä taide kestää aikaa ja puhuttelee katsojaansa vielä vuosikymmenten tai vuosisatojen kuluttua. Tai vaikka niin, että lyhytkestoinen, hyvin tehdyn taidenautinto muistuu mieleen vielä vuosikymmenien kuluttua.
Kuvataiteessa näyttää kuitenkin "menevän läpi" melkoisen paljon luvattoman huonosti toteutettua roskaa, josta kukaan ei, nykyisinä suvaitsevuuden ja korrektiuden aikoina, uskalla sanoa että tämä on huonoa tai täyttä roskaa tai että tässä ei nyt keisarilla ole vaatteita.
Mielestäni näin oli asian laita viime keväisessä neitsyt-huora-kirkko jupakassa, jossa teos tehtiin halpahallin kertakäyttöisestä autotallista, rautalangasta ja haalistuvista tietokonetulosteista. Teinipornon esiin nostaminen jäi myös jotenkin puolitiehen, pinta raapaisuksi, "huihisteluksi ja kauhisteluksi". Mutta kun taiteen ilmaisun vapaus joutui valokeilaan niin teoksen heikkoa laatua ei pahemmin mietitty.
Kirjallisuudessa asia on paljon selvempi. Vaikka jokin ideasi olisi hyvä tai näkökulmasi olisi ns. tärkeä, niin sillä ei ole pahemmin merkitystä, jos kirjoitat kehnosti. Ei auta vaikka päässäsi on miten hienoja ajatuksia tahansa, jos et osaa laittaa niitä hyvin paperille. Tuloksena on vain kirjallisesti kehnoa jätettä, mikä ei kiinnosta ketään.
Tai teatterin puolella: huonosti toteutettuna hienoinkaan näytelmäteksti, ei jaksa kiinnostaa ja sitkeinkin yleisö äänestää kantapäillään.
Kuvataide on jostain syystä se taiteen alue, jossa lähes mikä tahansa rimanalitus sallitaan ja yritetään ymmärtää taiteen laajaan kirjoon kuuluvaksi. Ainoat puheenvuorot jotka olen asiasta kuullut ovat galleristi Ilona Anhavan joka muutamassa yhteydessä on yrittänyt tuoda esiin sitä että kaikki mitä taiteena esitellään ei suinkaan ole hyvää taidetta, vaan että liikkeellä on myös silkkaa roskaa.
Huonosti toteutettu taideteos on katsojan aliarvostamista, katsojan ajan haaskaamista. Taideteoksen tulee olla olla enemmän kuin sen sanoma, muuten teos lässähtää sanoman vanhennuttua (tai taidekentän muodin muututtua) kuin eilinen uutinen.
Ehkäpä kuvataidekin tarvitsisi oman Seppo Heikinheimonsa heittelemään krittisiä mätämunia.
Kommentit
Tuosta saa käsityksen, että heikko laatu liittyisi nimenomaan materiaaleihin, eikä siihen, miten niitä käytetään.
"Huonosti toteutettu taideteos on katsojan aliarvostamista, katsojan ajan haaskaamista. Taideteoksen tulee olla olla enemmän kuin sen sanoma, muuten teos lässähtää sanoman vanhennuttua (tai taidekentän muodin muututtua) kuin eilinen uutinen."
Miksi oikeastaan taideteoksen pitää olla aikaa kestävä? Eikö taiteen keinoin saa ottaa kantaa päivänpolttaviin aiheisiin. Enkä oikeastaan ymmärrä, mikä olisi se syvällinen taidefilosofinen peruste sille, että kuvataiteelta vaaditaan merkittävästi pitempää ikää kuin vaikkapa performanssitaiteelta.
Ja, jos joku saa aikaan muovipusseista oivaltavia teoksia, en missään nimessä koe aikani tulevan haaskatuksi, enkä usko olevani ainoa. En koe niin siinäkään tapauksessa, että pussien punominen ei ole vaatinut ihmeellisempiä teknisiä taitoja. Ja muovihan kestää, jos mikä.:)
Vanhoista taideteoksista taas nähdään, mikä kestää vuosikymmenet ja arvo nousee.Siihen kai taiteilijan pitäisi pyrkiä?
Kyseinen teos, jossa käsiteltiin teinipornoa, jäi myös teeman käsittelyssä hieman vajaaksi, ikäänkuin pikku tirkistelyksi. Olisi ollut aikalailla puhuttelempaa tuoda asiat kohti katsojaa ja rakentaa tila vaikkapa kodinomaiseksi tietokonenurkkaukseksi tai sitten toteuttaa teos videona , jossa nettipornoili, ja on toiminnassa tms. Teemasta olisi saanut varmasti irti enemmän.
Itse arvostan kolleegoiden osaamista, välineiden hallintaa ja sitä että taiteen käsityöperinne myös näkyy toteutuksessa. Toki materiaalit voivat olla mitä tahansa kunhan niitä osataan käyttää.
Ja performanssit ja mikä taide tahansa voi olla hyvin tai huonosti toteutettu.
Hyvä tekninen toteutus ei välttämättä takaa taiteellista laatua, tai sitä että teos jaksaa sytyttää vuosisatojen jälkeen... teoksessa täytyisi lisäksi olla "sitä jotaina".
Myös katoavista materiaaleista voi tehdä mielenkiintoista taidetta. Yhteisöprojektit, lumiveistokset, katuun piirretty teos, hiekkaan tehdyn piirrokset jne..
Mutta mitä välinettä sitten käyttääkään, oli se hallittava hyvin.
T:taide mielipuoli
kiitän kommentista
Pitää varmaan tarkentaa, etten tarkoita tässä yleisön mielistelyä tms. viihdettä vaan sitä että kuvataiteilijan on hallittava välineensä, oli tekotapa, taiteen muoto tai teoksen kesto (hetkeen katoava välähdys tai "ikuisesti" kestävä veistos) sitten mitä tahansa.
Mielipuoli
Jos kuvataide on jätettä, sen huomaa helpommin kuin esimerkiksi kirjallisten teosten puutteet. Musiikki on myös taidemuoto, jonka tuotokset eivät välttämättä ole laadukkaita vaikka myisivätkin hyvin.
Kirjallisissa menestyksissä tietyt perusasiat ovat usein kunnossa, mutta tarkempi tarkastelu saattaa osoittaa hyvinkin monenlaisia puutteita sisällössä, yksityiskohdissa, nyansseissa jne.
Jollei menestyskirja tai -sävellys ole toisinaan jätettä, niin roskaa ainakin.
Joo, taiteessa menestys, yleisön suosio ja taiteellinen kiinnostavuus, laatu eivät välttämättä kulje käsikädessä.
Kiitän rohkaisusta.
Sen näkee 15.12. asti myös täältä:
http://areena.yle.fi/toista?id=1707959
Joskin tämä pohdinta on minulle aika tuttua, omakohtaista ja välillä tuntuu että aivan liikaakin pyöriteltyä.
Taide on niin laaja (ja elävä) käsite että siitä on mahdoton puristaa yhtä totuutta ulos ja sanoa että tätä se taide on.
Taidetta voidaan tehdä voidaan niin erilaisista lähtökohdista käsin. Kuten "taidepappina" tai "taiteilijashamaanina" ympäristöä herätellen, jolloin taide lähestyy uskontoa ja taideteos koetaan sielun ravintona. (tämän suuntaista varmaan tuossa ohjelmassakin). Tai taidetta on myös tilauteosten tekeminen, jolloin taiteilijasta tulee ammatinharjoittaja/yrittäjä ja taideteos muuttuu kaupalliseksi "taidetuotteeksi"... ja kaikkea tältä väliltä sulassa sekasotkussa.
Nuorempana vedin aika tarkkoja raja-aitoja, mutta nyttemmin olen koettanut päästä kaikenlaisista rajoista ja "mikä taiteessa oikein mikä väärin tai mikä aitoa mikä väärää" ja muusta vastaavasta pohdiskelusta eroon. Lopulta on vain hyvää tai huonoa taidetta tai jotain siltä väliltä.