Apurahojen anominen alkaa taas kohtapuolin tämän vuoden osalta. Kunnollisen anomuksen laatiminen on oma taitolajinsa, jonka harvat hallitsevat, eikä tätä taitoa pahemmin opeteta taidekouluissakaan, pientä yleisluontoista ohjeistusta lukuunottamatta. Taiteilijoiden alati kasvavan lukumäärän myötä myös anomusten määrät ovat vastaavasti kasvussa. Anojia riittää ja taiteellista rahan tarvetta on joka lähtöön, mutta anomusten yleinen laatu on kuulemma aika kirjava. Hyvälle apuraha-anomusten kirjoittajalle olisi nyt "sosiaalinen" tilaus.
Ameriikassa, jossa kaikki on kaupan, jo löytyy tälläisia Grant Writer yrittäjiä, jotka ovat erikoistuneet laatimaan erilaisia apuraha-anomuksia. Palkkio heille maksetaan prosentteina saaduista apurahoista. Tämä outous selvisi kun luin taiteilijan yrittämistä tarkastelevaa amerikkalaista opusta Art Marketing 101.
Ehkäpä suomessakin tullaan vielä näkemään se päivä, kun galleristi vie teosmyynnistä puolet ja apuraha-agentti apurahoista. Ja taiteilijan toimeentulo, ei kun paranee...
Tuo mainitsemani kirja on muuten ihan asiallinen ja paljon hyvää asiaa sisältävä katsaus taiteilijan elinkeinonharjoittamiseen, jota voin hyvin suositella. Muualla maailmassa ei pahemmin pohdita sitä saako taiteilija myydä taulun tai mietitä mikä taide nyt on sitä kaikkein "puhtainta". Asioita, kuten markkinointia yksinkertaisesti vaan tehdään (itsestään selvyytenä), sillä muuten ei taiteilija pärjää.
Suomessa taiteilijoiden keskuudessa puhutaan markkinoinnin sijaan mieluummin asioiden hoitamisesta, koska markkinointi on pahan kuuloinen kirosana.
2 kommenttia:
Niin mutta muualla maailmassa ei taida apuraha systeemikään olla ihan samanlainen kuin meillä. Itse kyllä uskon, että myös Suomalaiseen taidekenttään mahtuu todellisuudessa myös ne "ei niin " puhtaat tekijät. Ns. toimeen tulo tulee silloin vain jostain muusta kuin niistä apurahoista mahdollisesti. Kun kuuntelee ammatiinsa vakavasti suhtautuvia, taitelijoita niin kyllä näille asiolle löytyy ne ihmiset jotka pitävät aivan "luonnollisena" sitä että taidetta esim. vaikkapa markkinoidaan. Joskus tuntuu, tänä päivänä sille, että ne nimenomaan täysin ns. puhtaan taiteen tekijät vain harvenevat juuri sen takia että koko maailma on niin läpeensä kaupallistunut termeineen, että niillä termeillä puhutaan suorastaan itsestään selvyyksinä taidekentässäkin esim. markkinointiosaamisesta tms. Itse olen sitä mieltä, että kieli määrittelee asioita aika paljon. Tarkoitan tällä sitä että kun puuta on alettu kutsumaan puuksi niin jo se määrittelee sen mitä puu on. Sitähän voisi aivan hyvin kutsua vaikka kissaksi muuten. Tarkoitan tällä sitä että itse ainakaan en mieluusti puhu markkinoinista taiteessa sillä en halua että se määrittelee taidetta millään tavalla. No tämä on tietenkin idealistista ajattelua ja taiteilija elää maailmassa joka on se mikä se on..mutta en usko silti, että se, että ei haluta puhua ns. kaupallisin termein johtuisi niinkään tekopyhyydestä vaan uskon, että se johtuu enemmänkin siitä, että tekijä tiedostaa silloin tämän merkityssuhteiden määrittelevän vaikutusen tekemiselle. siinä ei loppujen lopuksi ole kysymys sen kummemmasta asiasta. Toivon totisesti että jokainen rustaa ite ne omat hakemuksensa ja sitä kautta myös ajattelee itse niitä omia tekemisiään syvällisesti edes sen kerran vuodessa. Omalla kohdallani sen kaltaisesta kirjoittamisesta on tullut suorastaan hyvä tapa kasata ajatuksia ja siivilöidä jyvät pois akanoista ja se on helpottanut omaa taiteen tekemistäni aikalailla kun sen on opetellut tietynlaisena päänavauksena ja työskentelytapana omille ajatuksilleen. Siihen en osaa kommentoida mitään että ovatko ne hakemukset siitäkään huolimatta kovin ihmeellisiä. Ne ovat vain oikeastaan kooste kirjallisessa muodossa siitä mitä tekee muutenkin.
T: taidemielipuoli
Toki tällä ollaan varsin etuoikeutettuja ja saisimme olla siitä myös enemmän kiitollisia.
Ikävä kyllä apaurahoituskin on sidottu kaupallisuuteen ja sille oletukselle että maailmantalous ja verotulot alati kasvavat. Ja säätiöiden rahat ovat myös kiinni rahastoissa ja pörssikuplissa ja sitä rataa.
Kaikki on yhteyksissä kaikkeen ja uimme ihan samassa liemessä jokainen. Rahamaailman lonkerot kopeloivat kaikkialla.
Itse teen jatkossakin omat hakemukseni ja suosittelen samaa muillekin. Anomusten tekeminen on osa ammattia, "asioiden hoitoa". Ihan kaikkea ei kannata "ulkoistaa".
Lähetä kommentti