Aamun Hesari julkaisi ilokseni mielipidekirjoitukseni, koskien taiteilijoiden toimeentulo-ongelmia ja taiteen keskustoimikunnan uudistamishanketta. Teksti syntyi oikeastaan tämän blogi tekstin innoittamana. Tässä kirjoitus:
Taiteen rahoitusta uudistettava rohkeasti
Taiteen keskustoimikuntaa ollaan uudistamassa Suomen Akatemian kaltaiseksi itsenäiseksi instituutioksi kuten Hs 12.1. asiasta kertoi. Toivottavasti tässä ei nyt pedata taiteen tohtoreille parempaa tulevaisuutta tutkija-taiteilijoina ja tämä yksittäisten taiteilijoiden rahoituksen kustannuksella.
Taiteilijoiden vaikeus tulla toimeen omalla työllään on taidekentän suurin yksittäinen ongelma. Hs 5.1. artikkelissa uutisoitiin kuinka näyttelyt ovat kuvataiteilijalle tosiasiassa menoeriä eivätkä niinkään ansion tuojia. Käytäntö on että taiteilija tekee työtä esimerkiksi museoiden hyväksi ilman mitään korvausta.
Nyt kun taiteen keskeistä rahoittajaorganisaatiota ollaan uudistamassa, niin toivottavasti uudistajilla löytyy rohkeutta ajatella asiat laajemmin ja nimenomaan taiteilijoiden toimeentulon näkökulmasta.
Esimerkiksi onko mahdollista muuttaa järjestelmää niin, että museoilla olisi mahdollisuus vaikka palkata taiteilijoita määräajoiksi museoon töihin näyttelyä tekemään?
Tai voisiko olla olemassa julkinen tietokanta, jossa yksittäiset taiteilijat esittelevät työskentelyään, ja jossa kukatahansa voisi ryhtyä mesenaatiksi tukemaan haluamiaan taiteilijoita ja taidehankkeita? Ja voisivatko taidetta tukeneet mesenaatit kenties saada rahoilleen jonkinlaista vastinetta, kuten verovähennyksiä, kulttuuriseteleitä, pääsylippuja, taideteoksia tai muunlaisia taidesuoritteita?
Toivottavasti uudistamiseen löytyy rohkeuden lisäksi tahtoa koko taidekentän laajuudelta.
Taiteen rahoitusta uudistettava rohkeasti
Taiteen keskustoimikuntaa ollaan uudistamassa Suomen Akatemian kaltaiseksi itsenäiseksi instituutioksi kuten Hs 12.1. asiasta kertoi. Toivottavasti tässä ei nyt pedata taiteen tohtoreille parempaa tulevaisuutta tutkija-taiteilijoina ja tämä yksittäisten taiteilijoiden rahoituksen kustannuksella.
Taiteilijoiden vaikeus tulla toimeen omalla työllään on taidekentän suurin yksittäinen ongelma. Hs 5.1. artikkelissa uutisoitiin kuinka näyttelyt ovat kuvataiteilijalle tosiasiassa menoeriä eivätkä niinkään ansion tuojia. Käytäntö on että taiteilija tekee työtä esimerkiksi museoiden hyväksi ilman mitään korvausta.
Nyt kun taiteen keskeistä rahoittajaorganisaatiota ollaan uudistamassa, niin toivottavasti uudistajilla löytyy rohkeutta ajatella asiat laajemmin ja nimenomaan taiteilijoiden toimeentulon näkökulmasta.
Esimerkiksi onko mahdollista muuttaa järjestelmää niin, että museoilla olisi mahdollisuus vaikka palkata taiteilijoita määräajoiksi museoon töihin näyttelyä tekemään?
Tai voisiko olla olemassa julkinen tietokanta, jossa yksittäiset taiteilijat esittelevät työskentelyään, ja jossa kukatahansa voisi ryhtyä mesenaatiksi tukemaan haluamiaan taiteilijoita ja taidehankkeita? Ja voisivatko taidetta tukeneet mesenaatit kenties saada rahoilleen jonkinlaista vastinetta, kuten verovähennyksiä, kulttuuriseteleitä, pääsylippuja, taideteoksia tai muunlaisia taidesuoritteita?
Toivottavasti uudistamiseen löytyy rohkeuden lisäksi tahtoa koko taidekentän laajuudelta.
Kommentit
Hienoa että sait läpi.
Lukiessani uutista Taiteen keskustoimikunnan uudistamisesta, itselläni ensimmäinen ajatus oli, että toivottavasti asiassa kuullaan taiteen kentää laajasti eikä vain muutamaa virkamiestä tai taiteilijaa.
Meidän kaikiien taiteilijoiden pitäisi nyt olla aktiivisia ja vaatia oikeudenmukaisia ja tasapuolisia uudistuksia eli julkisiin tiloihin
tehdystä työstä korvaus myös tekijälle!
Kiitos rohkaisusta. Avaan kyllä suuni jatkossakin kun paikka tarjoutuu.
Anna
Läpimeno Hesariin on tullut yhä vaikeammaksi, kun rajasivat mielipiteiden määrän yhteen sivuun. Jokaista julkaistua teksti on seulottu moninkertaisesta määrästä, joten nopea ainakin kannattaa olla jos sinne yrittää tekstiä laittaa...
Heliku
Toivottavasti muutkin avaavat suitaan, jottei tämä mene taas muutamien taiteilijoiden satunnaisiksi huuteluiksi.
Harmitti näin jälkikäteen vähän etten tajunnut oikaista tässä samalla 5.1 Hesarissa ollut virhettä, sitä etteivät galleristit muka peri lainkaan vuokraa...
Itse olen kokenut erityisen epäoikeudenmukaisena verorahoilla toimivien, kunnallisten ja valtiollisten näyttelytilojen toiminnan. Ne kun aina vetoavat gallerioihin ja hakevat rahoitusmalleja sieltä.
Aika kirjavaahan tämä on. Asioista, myös rahaan liittyen, pitäisi kyetä puhumaan avoimemmin ja laajemmin.
Nyt liikkuu kaikenlaisia huhupuheita, joista ei oikein ota selvää. Tänään soitti eräs kollega, taidemaalari, ja väitti kuulleensa että jopa 70% on vaadittu taiteilijalta provisiota.
Tarvitaan avoimmuutta ja paljon keskustelua, se on oikea tie joka varmasti auttaa kaikkia pitkällä tähtäimellä, myös galleristeja.
Olen kuullut, että keski-Euroopassa on aivan yleistä tehdä 30-70 sopimuksia gallerian hyväksi. Jossain mättää ja pahasti!
Keskustelua tästä varmasti tarvitaan...
Gallerioista muuten puuttuvat sellaiset ihmiset joita on monissa museoissa, eli museolehtorit, joiden tehtävänä on myös opettaa näyttelyissä kävijöille jotain kuvataiteesta.
Sellaiseen ehkä voisivat osallistua myös kuvataiteilijat?
Tarkoitan tässä sitä, että hirveän moni ihminen sanoo että kävisin mielelläni näyttelyissä, mutta en "ymmärrä" kuvista mitään!
kiitos rohkaisusta. Niin kuin olen joskus aiemminkin sanonut, että ongelma ei yleensä ole hyvien ideoiden puute, vaan se että niiden toteuttajia on harvassa ja resurssit ovat rajalliset.
Ja jonkinlainen ongelma on tuokin että "kaikki pitää ymmärtää" ja asettaa johonkin lokeroon pään sisällä. Olisiko niin, että jos ei jotain ymmärrä, niin elämä ei ole enää hallinnassa?
Tähän on kyllä syynä mielestäni se, että joka helkkarin tuutista tulee mainontaa, joka on tökeröä, tarkoitan siis visuaalis-esteettisesti.
En tiedä missä noita tekijöitä koulutetaan, todennäköisesti ei missään. Ei väriopista hajuakaan, ei erilaisten viestien rinnakkain sijoittamisesta, ei sitten niin mistään.
Keitä nämä mainostoimistojen tyypit ovat?