Taidekentällä on yllättävä ongelma, taidetta nimittäin syntyy aivan liikaa ja sen säilyttäminen on mahdotonta. Suomen museot ovat pullollaan taidetta, sellaiset 300 000 taideteosta noin 4,5 miljoonan museonimikkeen joukosta. Taiteilijoita on liikaa tämän kokoiseen maahan. Useita tuhansia riippuen siitä miten lasketaan. Jo pelkästään Taidemaalariliitossa on jäseniä yli 1300 ja tähän kaikki muut vielä päälle.
Joskus kuulin kuvataiteilijoiden kokonaisluvun olevan jossain 4500 paikkeilla, mene ja tietä. Ja tietysti uutta taiteilijaa pukkaa alalle satamäärin joka vuosi. Onneksi on myös poistumaa. Kaiken kaikkiaan eri taideammateissa (kuvataide, rakennustaide, valokuvataide, elokuvataide, näyttämötaide, kritiikki, säveltaide, tanssitaide, kirjallisuus jne...) työskentelee vajaat 20 000 ihmistä.
Jos ajatellaan, että yksi kuvataiteilija tekisi keskimäärin 1000 taideteosta elämänsä aikana, niin se tekee miljoonittain teoksia nyt työskentelevältä taiteilijakunnalta. Kaikki taide ei yksinkertaisesti mahdu mihinkään. Museot eivät halua teoksia edes lahjoituksina kalliiden vakuutusmaksujen ja varastoinnin takia, paitsi erikoistapauksissa.
Ongelman ratkaisuksi on ehdotettu mm. megaluokan taidevaraston perustamista. Mutta se lienee mahdoton toteuttaa, koska varastointi pitäisi kuitenkin järjestää laadukkaasti (sopiva lämpötila ja kosteus) ja hanke tulisi aivan järjettömän kalliiksi toteuttaa.
Mikä tällaisessa tilanteessa on taiteilijalle järkevää? Ainakin se, ettei taidetta kannata tehdä liukuhihna periaatteella. Tulevaisuudessa (ja jo nyt) keskinkertaisuus päätyy mitä suurimmalla todennäköisyydellä kaatopaikalle. Määrä ei korvaa laatua. Nyt jos koskaan kannattaa hidastaa tahtia ja panostaa vain laatuun, periaatteella vain vähän ja hyvää. Työstää ideoitaan ja teoksiaan pitkään ja hartaasti.
Ehkäpä joskus voisi järjestää "hitaan taiteen" näyttelyn, jonka jokaista teosta on valmistettu vuosia. Tuossa maalaus jonka maalaaminen vei aikaa 3 vuotta ja tuossa grafiikan teos, jota piirrettiin 2 vuotta ja tuossa valokuva, jota tavoiteltiin 7 vuotta. Tämä jos mikä olisi omiaan nostamaan taiteen yleistä kiinnostavuutta ja arvostusta. Uuden taidesuuntauksen tai kategoroinnin nimi voisi olla vaikkapa Ars Lenis eli hidas taide.
Toinen "ratkaisu" taiteilijalle voisi olla se että aina päivän päätteeksi kaapii maalauskankaan puhtaaksi ja aloittaa seuraavana päivänä työn alusta. Taideterapiaa parhaimmillaan, joka vie myös peruskysymysten äärelle: miksi ylipäätään teen taidetta? Siksikö että nautin maalamisesta, itse työskentelystä vai siksi että teokset jäisivät elämään ja samalla saisin kirjoittaa elämän tauluun "minä olin kerran täällä" puumerkkini?
Kommentit