Ajan henki on nyt se että vanhakantainen unelmointi ei riitä, vaan elämälle tulee asettaa selkeitä tavoitteita. Kilot kuriin ja 3kk:n laihdutusohjelma käyntiin, unelmakoti merenrannalle, paikka ammattilaisten auringossa, rahaa, menestystä, vaikutusvaltaa, elinikäistä oppimista ja itsensä johtamista.Kun lähdemme sitten tavoittelemaan haaveitamme tosimielellä, niin saattaa käydä niin että ehdollistamme oman onnellisuuteemme tavoitteen toteutumiseen. Ja joudumme pikkuhiljaa tilanteeseen jossa ajatus on, että vasta sitten kun tavoite on saavutettu, niin vasta sitten olen onnellinen. Kunhan vain ensin saan sen mitä olen halunnut tai saan oikeanlaista menestystä tai muuta vastaavaa.
Ja kuitenkin aika harvoin elämä menee niin kuin sitä suunnittelee. Elämä kuljettaa outoja outoja polkuja, pörssikurssit syöksyvät, läheisiä kuolee, avioeroja tapahtuu, on sairastelua, ja parhaimmatkaan omat ponnistelut eivät auta, jos ajan iso trendi on vastakkainen.
Taiteilijalla yksi onnellisuutta vahingoittava epärealistinen kuvitelma tai tavoite, on se että tulee pärjäämään taloudellisesti (jopa hyvin) taiteellaan. Tämä on kysyttäessä lähes jokaisen taideopiskelijan toive. Se että teokset tuovat tuloja tasaisena virtana ja taiteilja voi rauhassa keskittyä luovan työn nautiskeluun. Tehdä siis sitä mitä huvittaa, elää vapaan taiteilijan elämää.
Tästä tavoitteesta ei kuitenkaan kannata tehdä pakkomiellettä, sillä silloin elämä muuttuu ideaalisen tavoite-elämän vaisuksi varjoksi ja elämän (toimeen tulon) realiteetit saattavat kangistaa taiteilijan kilvoittelun jo alkumetreille. Vapaaseen taiteeseen kannattaa suhtautua elämätehtävänä eikä niinkään työnä. Työ ja toimeentulo vaihtelee, mutta elämäntehtävä on ja pysyy ja kantaa loppuun saakka.
Onnellisuuden parantamiseksi on parempi luopua epärealistisista tavoitteista ja keskittää huomionsa aina siihen hetkeen tai asiaan joka on kulloinkin edessä. Tällä tavalla löytää ilon myös niissä asioissa joita joutuu tekemään ns. rahasta, kuten tilausteoksia tai muusta palkkatyöstä. Suuri unelma on harhaa ja sen täyttyminen ei tapahdu "sitten joskus" tulevaisuudesta, vaan "unelmaa" eletään tässä ja nyt.
6 kommenttia:
henry millerillä oli aina tapana kysyä tietä lapsilta: 'perille ei ehkä pääse, mutta sillä tavoin on paljon mielenkiintoisempaa' , hän sanoi.
millerin taoismit sopivat meidänkin aikaamme. toivottavasti suomessa kysytään tietä hulluilta ja taiteilijoilta,lapsilta myös.
Kyllä hullut ja lapset helposti unohdetaan. Ja taiteilijatkin usein sivuutetaan. Sitä kuullaan, ketä arvostetaan, niin se kai menee...
Olen samaa mieltä siitä, että epärealistiset tavoitteet on luovuuden suojelemiseksi yritettävä unohtaa. Mutta mielestäni kannattaisi pyrkiä kohti realistisempia tavoitteita. Kuten siihen, että taiteiljat saisisvat korvauksen silloin, kun esittelevät taidettaan julkisissa tiloissa. Ettei annettaisi muun yhteiskunnan aina suhtautua niin, että otetaan ilmaiseksi kun saadaan. Tämä voidaan toteuttaa vain jos taiteilijakunta kieltäytyy pitämästä näyttelyistä korvauksetta. Jo töitä haluaa myydä, onnistuu se todennäköisesti paremmin lainaamoiden ja teosvälityksen kautta kuin museoista.
Heliku,
taiteilijakunnan pitäisi olla tässä jotenkin yhtenäisempi ja seisoa ns. samassa rintamassa, niin asian korjaamiseksi olisi mahdollista järjestää vaikka "näyttelylakko" tms.
Isoa taiderahoituksen remonttia tuo korvausasia kai edellyttäisi, kaikki asiat kun ovat jotenkin linkissä toisiinsa.
Jokatapauksessa on hyvä kun asioista puhutaan ja epäkohtia otetaan esille aina kun siihen tilaisuus tarjoutuu.
Toivoisi, ettei asia tällä kertaa jäisi puheiden tasolle. Nyt on toiminnan aika, koska asiasta on informoitu päättäjiä.
On totta, että muutokseen tarvitaan taiteilijakunnan ts. järjestöjen tuki. Aion yrittää saada näyttelykorvausasian STS:n tavoitelistalle. Aika näyttää, kuinka käy, mutta yritetty on.
...toivotaan ettei STS ole asiassa aivan hampaaton.
Lähetä kommentti