Luovuus on muotia. Luovuudesta on tullut "mediaseksikyyttä" lisäävä ilmaus, jota ympätään eri yhteyksiin, jotta asiat tuntuisivat haluttavimmilta. Arjen harmaa puurtaminen ei houkuta, mutta sama elämä "arkiluovuudella" kuorruttettuna kuulostaakin jo paljon mielekkäämmältä.Luovuus on hämärä ja vaikeasti hahmotettava määrite, jolla haetaan asioille lisäarvoa. Outo pukeutuminen liitetään luovaan persoonaan, saatetaan jopa sanoa että joku on "taiteellinen" pelkän ulkonäön perusteella vaikka mitään muuta näyttöä asiasta ei löytyisikään. Itseasiasssa taiteilijat ovat pukeutumisessaan, noin yleisesti, aivan tavallisen näköisiä ihmisiä, muutamia poikkeuspukeutujia lukuunottamatta.
Mielenkiintoista on, että luovuus sana on varsin tuore. Esimerkiksi vuoden 1966 Nykysuomen sanakirja (Wsoy) ei tunne koko ilmaisua, eikä löydy sanalle vastinetta vuoden 1968 suomi-englanti suursanakirjastakaan, mutta vuoden 1984 sanakirjasta se löytyy, vastineena sanoille creativity, creativeness.
Olisikin mukava tietää miten ja milloin luovuus löydettiin. Miten luovuus luotiin? Onko kyse innovaatio-suomen sanastosta, ulkomaisen ilmaisun käännöksestä vai jostain muusta?
Tästä voi laittaa vapaasti kommenttia, jos tietoa on. Revitään luovuus auki ja katsotaan mitä sen sisältä löytyy.
Kommentit
vastaan reilusti asian vierestä, niin kuin tapanani on.
olen ollut huomaavinani että
yksityisen ihmisen kokemuksella, oli se kuinka järisyttävä hyvänsä, ei ole mitään merkitystä ellei ihminen kykene tavalla tai toisella välittämään sitä muille niin että muut pystyvät ottamaan sen vastaan - tai tökerösti sanoen, yksityinen kokemus on vähempimerkityksinen ellei sitä käännetä toiminnaksi.
mutta ei tässäkään vielä kaikki. luovuuteen liittyy yksityisen ihmisen kannalta paljonkin
tavoittelemisen väärttiä. luovuudella on välinearvoa: yhteisön luovaksi tunnustama ihminen saa osakseen kunniaa, mainetta ja yleistä arvonnousua. freudin mielestä luovuus ei oikeastaan muuta ollutkaan kuin ihmissuhteissa koettu-
jen alemmuudentuntojen ja pettymysten paikkaamista.
minulla enemmän uskallusta on vaatinut muuttuminen ja oman menneisyyden, niin tiedostetun kuin tiedostamattomiin painuneen, läpikäyminen ja siitä vapautuminen suorassa ihmissuhteessa, välittömässä kanssakäymisessä toisen ihmisen kanssa; silloin luovuuteni ei enää ole yhden ihmisen ansiota eikä omaisuutta, vaan siitä tulee yhteistä kokemusta, yhteistä heittäytymistä siihen mikä on aina ollut
tuntematonta ja uhkaavaa, ja mitä vastaan puolustautuminen on isolta osalta rajoittanut koettua todellisuutta, ja toiminnan mahdollisuuksia.
eikä tällainen luovuus koskaan johda kulttuurirahaston stipendeihin eikä haastatteluihin kuvalehdissä. se on olemassa ainoastaan siinä ihmissuhteessa, jossa se tapahtuu, eikä sen tuloksena tarvitse syntyä mitään erityistä käsinkosketeltavaa tuotetta.
se mitä voimia liikkuu ihmisten välillä päivästä toiseen ja kuinka niitä voimia opitaan ymmärtämään ja hallitsemaan on aina
olennaisempaa kuin ihmeellisinkään teksti, musiikki tai kuva. jälkimmäisten merkitystä mitenkään mitätöimättä.
eivät 'taiteilijat' välttämättä ole maailman ainoita tai edes eniten 'luovia' ihmisiä., mitä tuolla luovuudella nyt sitten olemme päätyneetkään käsittämään ( ! ). ainakin minun tuttavapiirissäni on monia erittäinkin uusia uria aukovia ihmisiä, joilla ei ole vähäisintäkään tekemistä 'taiteiden' kanssa. yksi tekee elämäntyönsä puutarhurina, toinen roskakuskina.
työstämisen aloitus on minulle itselleni hankala ja joskus pitkällinenkin prosessi. ensin tarvitaan tyhjennys. sen jälkeen hommassa ei saa olla etukäteen mitään rajoja, kaiken on oltava mahdollista. on sallittava kaikki virheet, esiin on vyörytettävä niin tyhmimmät kuin kaikki säihkyvimmätkin ideat. session ensimmäiset päivät tuottavat soopaa, kyhäelmiä, arkipäiväisiä latteuksia. muutamassa päivässä instrumentti kuitenkin saadaan vireeseen ja syntyy se, mikä silloin on mahdollisuuksien rajoissa.
helposti luullaan että kaikki täällä elämässä on omaa ansioita, kun niin kovasti joudumme kaikki länsimaiseen tyyliin kilpailemaan paikasta auringossa. Se unohtuu helposti että kaikki on lahjaa, myös vaikeudet.
Ja usein myös se unohtuu, että jokaisen inhimillisen saavutuksen takaa löytyy se "näkymätön tekijä" vaikka jääkiekkolupauksen äiti, joka jaksaa puurtaa huoltojoukoissa vuodesta toiseen. Tai taiteilijan muusa, puoliso, kumppani tms. joka jaksaa "uskoa" taiteilijaan kaikesta vastamäestä huolimatta jne.
Eikä luovuus ole taiteessa aina läsnä kovin "runsaasti". Asiat eivät korreloi keskenään, vaan joskus todella tuntuu että muilla aloilla ollaan paljon luovempia, vaikkapa puutarhurin töissä.
Tästä voisi jatkaa enemmänkin mutta laitan lähiaikoina asiaa sivuten uutta kirjoitusta.
...ja myös blogien kautta voi olla tukemassa ja kannustamassa toista, vaikkei siitä itse olisi edes tietoinen.
Ehkä hieman tekemällä tehtyä sanojen vääntelyä, mutta silti hyvin totta?
Näin ohjelman ja kuulin myös tuon kommentin. Ihan oivaltava kuvaus siitä mistä luovuudessa on kyse. Luopumisessa on kyse omista vanhoista ennakkoluuloista käsityksistÄ luopumisesta. Vain siltä pohjalta voi aueta uutta.
Kiitän..