Siirry pääsisältöön

Rakkauden vastakohta

Luin Merin kirjoituksen rakkaudesta ja erilaisista rakkauden määritelmistä vanhojen tietosanakirjojen, pohjalta. Jäin miettimään vanhaa fraasia rakkaus on vihantunteelle vastakkainen tunne, joka näyttää yhä olevan voimissaan.

Nimittäin, jos rakkautta katsotaan luovuuden näkövinkkelistä ja ajatellaan että luovuuden tila on eräänlaista rakastumista työhön uppoutumiseen (tai rakastumista omiin ideoihinsa), niin silloin vastavoimana ei suinkaan ole viha vaan pelko.

Viha saattaa päin vastoin jopa motivoida tekemistä ja saa "sisuuntumaan", jolloin luovuuteen voi tulla uutta puhtia. Mutta pelko on se joka lamauttaa kaikenlaiset rakkaudet ja saa käden vapisemaan niin ettei ajatus eikä järki kulje ja tekemisestä tulee helposti väkisin yrittämistä ja panikointia.

Näin ainakin tässä rakkaudenlajissa, jota myös vapaaksi taiteilijuudeksi kutsutaan, joka on tosiasiassa erään sortin itserakkautta. Suurin pelkohan taiteilijalle on se ettei saisi enää toteuttaa omia rakkaita ideoitaan ja pikkuitsekästä elämäntapaansa.

Toki vihaakin näissä kuvioissa on. Pistäähän se vihaksi kun apurahalautakunta ei taaskaan huomaa "rakastaa", vaan antaa tylyt rukkaset ja taiteilijan rakkaudesta riutuminen se vain jatkuu...

Taiteessa suurinta ei ole rakkaus vaan itserakkaus. Mikä lienee rakkauden syvin olemus arjessa ja ihmissuhteissa?
Tunnisteet:

Kommentit

Pellon pientareella sanoi…
Käsitän rakkauden laajasti siten, että rakkaus ON ja kohdistuu sekä itseen että toisiin ja kaikkeen elävään, tähän maailmaan. Joten siltä kantilta ei ole erikseen rakkautta ja itserakkautta. Jos ei osaa rakastaa itseään, ei osaa rakastaa muitakaan. Rakkaus on suurin.

Tuo kommenttisi pelosta on niin totta! Pelko estää rakastamasta, ei viha.
29. toukokuuta 2009 klo 15.29
Luovuksissa sanoi…
Laajasti en osaa näin isoa asiaa arvioida, mutta taiteen teon pohjalta ja erilaisten taiteilijoiden elämää läheltä seuranneena, sanoisin että itserakkaus on ihmistä kaikkein lähinnä ja todellinen pyyteetön, vain ja ainoastaan lähimmäisen parasta (eikä lainkaan omaa etuaan tai mieltymyksiään) ajatteleva rakkaus on harvinaista. Ns. suuri rakkaus saattaa olla vain ovelasti verhottua itserakkautta.
29. toukokuuta 2009 klo 21.40
meri sanoi…
pekka

wordpress on jotenkin hävittänyt rakkauspostaukseni sekä muutaman muun. samoin katosi meta. koska en tallenna tekstejäni mihinkään, ne ovat kadonneet for good.

mutta rakkaus - onneksi se ei katoa!
30. toukokuuta 2009 klo 13.48
Syarome sanoi…
Oma mielipide on, että rakkauden vastakohta ei ole viha vaan välinpitämättömyys... Toki vihakin on eräänlainen vastakohta, mutta vihastakin voi syntyä rakkautta joissakin tapauksissa. Onko se sitten ikinä ollutkaan oikeaa vihaa, kuka tietää?
11. maaliskuuta 2010 klo 17.14
Luovuksissa sanoi…
Kiitos kommentista Syarome.

Ehkäpä olet oikeilla jäljillä sanoessasi välinpitämättömyyttä rakkauden vastakohdaksi, näin ainakin ihmissuhteissa.... tosin välinpitämättömyyden vastapuolelta löytyy jotain sen tapaista kuin että "pitää jostakin" tai "on todella kiinnostunut". Mutta riittääkö tämä rakkaudeksi?

Tämä nyt on vahän sanoilla saivartelua.
12. maaliskuuta 2010 klo 18.15
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...
17 kommenttia
Lue lisää

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...
3 kommenttia
Lue lisää