
Nyt täytyy rauhoittua ja antaa ajatuksille reilusti tilaa. Pitää pohtia kaikkea, sitä mikä on lähellä ja sitä mikä on kaukana. Muurahaisia ateljeen lattialla ja mustaa energiaa. Sitä kuka olen ja sitä kuka sinä ja keitä me ollaan yhdessä ja sitä onko yhteiskuntaa olemassa ja josko kaikki onkin vain harhaa.
On yritettävä ymmärtää sitä mitä ei ymmärrä, naapurin koiraa ja sitä outoa miestä joka sadannen kerran kysyy tupakkaa vaikka olen jo yhdeksänkymmentäyhdeksän kertaa sitten kertonut etten polta.
Pitää ajatella perhosia ja sammakoita, joita putoilee ihmisten suista sekä hevosia, jotka hirnuvat tälle kaikelle. On syvennettävä tajuntaa asfaltin suhteen ja betonin ja teräksen ja tekniikan myös, sillä näistä maailma rakentuu umpeen.
Haluan ajatella myös pusukaloja ja rakkautta ja pieniä vauvoja ja sitä kaameeaa huutoa joka vaimenee ääniarkistossa. Ja tietysti sitä miksi posti tulee joka päivä eri aikoihin ja sitä miksi me kaikki niin kiltisti lusikoimme tätä samaa mautonta soppaa ja niin harva uskaltaa pyytää lisää suolaa.
Ajatelkaa, hyvät ihmiset, ajatelkaa.
6 kommenttia:
Elä nyt hyvä ihminen rupea rahoittumaan. Siinä käy maksalle ja muillekin sisuskaluille huonosti.
Vau mikä teksti ja kuva! Tässä on voimaa! Kiitos.
Ripsa
ei taida se rahoittuminen multa oikein onnistua...
Kiitos vain itsellesi Pellon pientareella!
Ensivisiitti tässä blogissa, ja heti kolahti. Varsinkin viimeinen lause.
Ja itse olen muuten päättänyt hankkia sitä suolaa - vaikka merivettä höyryttämällä, jos ei sitä muualta löydy! :)
ja Anskulle Tervetuloa vaan...
Lähetä kommentti