Siirry pääsisältöön

Elinkautista

"Elämä on usein niin elinkautista", näin asian Juhani Siljo joskus kiteytti. Otan tähän kuitenkin hieman toisenlaisen lähestymisen ja sanon että elämä on taulu.

Asia on nimittäin niin, että nuorena elämä on (noin yleensä jos olosuhteet ovat normaalit) suuri mahdollisuus, kuin maalaamaton taulu. On valtava määrä erilaisia mahdollisuuksia miten edetä eteenpäin. Vielä ei ole lyöty lukkoon mitä kenestäkin isona tulee. Maailma odottaa ottajaansa.

Sitten elämä lähtee kuljettamaan luovan prosessin lailla. Teemme valintoja, lisää valintoja ja näiden valintojen päälle taas uusia valintoja. Jokainen valinta johtaa meitä johonkin tiettyyn suuntaan.

Matkan edetessä valittu reitti sulkee pois muita mahdollisia reittejä ja näin elämä menee, kunnes ollaan tilanteessa jossa on vain yksi tai vähän mahdollisuuksia jäljellä. Valinnoilla on syyt ja seurauksensa jotka vaikuttavat kokonaisuuteen.

Perhe-elämä ja lapset karsivat elämästä sinkkuuteen liittyviä asioita. Ja jos valitset nuorena kapea-alaisen ammattiuran niin vaihtoehdot ovat vielä vähäisemmät myöhemmin. Tunnen erään kaverin joka satsasi kaikkensa painonnostoon ja vain painonnostoon. Nyt viisikymmpisenä hän edelleen pyörii saleilla painonnostokenkineen ja tekee sekalaisia hanttihommia leipänsä eteen. Hänen vaihtoehtonsa ovat siinä.

Tietyllä tavalla myös taide on tälläinen tie, matka jolta ei ole paluuta. Keski-ikäiset taiteilijat eivät vaihda alaa, siirry vaikkapa insinööreiksi. Malja juodaan loppuun, niinkuin taulut tehdään valmiiksi. Puolivalmista on mahdoton muuttaa aivan toisen näköiseksi, ellei sitten rappaa umpeen ja aloita riittävän alusta.

Toki joskus käy niin että insinööri yrittää ryhtyä taiteilijaksi. Yllättävän usein kuulee ihmisten suista tämän suuntaisia haaveita. Yleensä kuitenkin nämä alanvaihtajat joutuvat toteamaan aika pian että tapahtui virhe laskelmissa. Juna meni jo vuosikymmeniä sitten.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...
17 kommenttia
Lue lisää

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...
3 kommenttia
Lue lisää