Aamun Hesarissa oli mielipide kirjoitukseni, koskien taiteilijan toimeentuloa, otsikolla "Taiteilijoille uusi tukijärjestelmä". Harmiseni HS oli hieman viilannut tekstin kärkeä, mutta pää-asia kuitenkin että asia tuli oikein. laitan tänä alkuperäisen terävämpikärkisen kirjoituksenOnko taiteilijapolitiikka ruskeaa?
Kulttuuriministeri Stefan Wallin vakuuttaa 20.8 Hs, opetusministeriön suulla että " haluamme vahvistaa luovan työn tekijöiden toiminta- ja toimeentuloedellytyksiä".
Asia mikä suuresti kohentaisi taiteilijoiden toimeentuloa olisi taiteilijatoiminnan perustuki, jota saisivat tasapuolisesti kaikki ne taiteilijat joille taide on päätyö. Tämä vapauttaisi taiteen tekemisen laajasti ja asialla olisi varmasti kansataloudellisia seuraamuksia.
Taiteilijapolitiikka on aina jonkun väristä. Aiemmin punaista, nykyisin vihertävää. Toivottavasti ei kuitenkaan jatkossa ruskeaa.
Tämä tarkoittaa sitä ettei taiteilijapalkasta saa aikaiseksi edes kunnon keskustelua, koska se häiritsee laajempia poliittisia päämääriä ja kansalaispalkkahankkeita. Todella harmi, sillä asioilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Taiteilijan toimintatuki voidaan hyvin käynnistää lakkauttamalla nykyinen apurahajärjestelmä ja jakamalla raha tasaisemmin taiteilijoille. Tähän pottiin voisi lisätä sitä rahaa mitä taiteilijat muutenkin saavat erilaisilta tukiluukuilta.
Toinen asia mikä auttaisi taiteilijakuntaa olisi taidekoulutuksen uudistaminen. Kuka on vastuussa siitä että taiteilijoita koulutetaan näin pienessä maassa kuin liukuhihnalta, vaikka taiteesta elannon saaminen on enemmän kuin vaikeaa?
Ratkaisu tähän voisi olla kaksoistutkintojärjestelmä, jossa taiteilija valmistuu taiteen opiskelun ohessa myös johonkin toiseen ammattiin, joka kulkisi elämässä mukana tarjoten osa-aikaista toimeentuloa ja turvaa.
Kommentit
Sitten katosivat ensin 15-vuotiset apurahat ja sen jälkeen tulivat 5-vuotiset, mutta samaan aikaan taiteilijoiden määrä nousi aika tavalla, ja tästä ajastahan sinä puhut.
Hyvä oli että kulttuurinavigaattori Heikki Kastemaa sai suunvuoron tänään myös. On aika harvinaista että kaksi kuvataiteeseen kallellaan olevaaa saavat puheenvuoron julki samaan aikaan. Kastemaa, kulttuurinavigaattori, pitää taas ARS-näyttelyitä Kasselin Dokumentan veroisina.
Ajatus että ihmiselle opetettaisiin kaksi ammattia on kannatettava - oikeastaan mitä useampi ammatti, sen parempi. Amerikassa on monissa kouluissa ennen high schoolia vuoden kahden ohjelma, jossa saa ohessa opiskella jotain ammattikouluohjelmaa ja harjoitella ammattia myös.
Meillä on yläasteella vain lyhyet työhöntutustumisjaksot.
mukavaahan se on että Hs antaa myös taideasioissa mielipiteille tilaa. Se on sitten toinen asia johtavatko tämän kaltaiset nälökulmat yhtään mihinkään. Yleensä ei.
...toivoa on kuitenkin hyvä pitää yllä.
Apuraha (esim. vuosiapuraha)on nimittäin helposti isompi, kokemukseni mukaan, kuin pelkkä sossunluukulta saatu tuki tai vaikka työttömyysturva vaikka se olisikin liitonrahoja ja nämä rahat ovat (tuet siis) ovat tarkoitettu vain juuri ja juuri toimeentulemiseen. Mistä sitten esim. materiaalirahat?
Jokaisella menee kuitenkin erimääriä rahaa materiaaleihin ja ainakin omasta puolestani voin sanoa, että kunnon teoksia ei synny "paska"-materiaaleista, vaikka kuinka toivoisi. Eli hyvät pigmentit säilyvät kauemmin ja ovat yksinkertaisesti parempia kuin huonot. Pitäisikö siinä tapauksessa tinkiä teosten laadusta, jos taiteilijapalkka tulisi korvaamaan nykyiset rahanlähteet?
Se ei ole hyvä idea.
Apuraha järjestelmä on ihan hyvä ..ainoa vain, että siihen pitäisi budjetoida lisää rahaa, jotta siitä pääsisivät "nauttimaan"(?) useammat ja sen pitäisi kohdistua paremmin sekä pitkäjänteisesti ts. olen kuullut että nuoria tuetaan enemmän kuin vaikka keski-ikäisiä taiteilijoita. Joten saattaa olla että hyvin alkuun lähtenyt "ura" lopahtaa kuin lehmän häntä kun apurahoja ei saakkaan enää vähän vanhempana, vaikka kehittyisi kuinka taiteilijana..ja vaikka loisi jopa kansainvälistäkin uraa. Olisi mielenkiintoista kuulla että kuinka oikein menestyneet taiteilijat kokevat tämän asian ja kuinka todellisuudessa "elättävät itsensä"
Tipsu
Tunnen henkilön, joka on ollut apurahalautakunnassa, ja sanoo: hullun hommaa, en ikinä enää suostu siihen.
Ehdotuksesi taiteilijapalkaksi toimeentulon perustuki-nimikkeellä ei ole uusi. Mutta siihen on helppo tarttua ja osoittaa, miten vaikea sitä käytännössä on toteuttaa. Itse olen kyllä yleisen "kansalaispalkan" kannalla, kun aina on ihmisiä, jotka eivät tule toimeen ja joita on autettava. Sen luulisi onnistuvan, tai sitten ei. Ongelma on, että autettavia on liian paljon. Taiteen tekijöiden kohdalla on vielä se pulma, että taiteilijatarvikkeet ovat kalliita, työhuonevuokrat ovat kalliita, näyttelyn järjestäminen se vasta kallista on. Ja pelkkä eläminen kysyy rahaa, teki sitten mitä tahansa.
Elämme keinotekoisessa maailmassa, jonka kuplat puhkeilevat parasta aikaa. Ei hyvältä näytä. Todennäköisesti, jos ei tule mitään yllätystä, joudutaan palaamaan omavaraisuusaikaan. Ja jos ei muuta, niin työtä ainakin silloin riittää :).
hyvähän se varmaan olisi jos tämäkin ajatus voitaisiin pohtia ja laskea perusteellisesti läpi, niin että todellakin nähtäisiin onko ajatus epärealistinen vai ei.
Luulen että tämä olisi kyllä toteutettavissa jos vain tahtoa löytyy laajemmin.
Ja alkuun olisi hyvä saada aikaan kunnollinen keskustelu ja puida tämä läpi juurta jaksain.
Vaikka nykyinen systeemi onkin ns. "hyvä" niin on muistettava että "parhaan" pahin este ei useinkaan ole "huono", vaan "hyvä" josta on niin helppo pitää kiinni.
totta, kaikki maksaa. Myös tulimyllyjä vastaan taistelu, varsinkin kuin se ei tuota mitään tulosta. vie vaan aikaa ja raastaa hermoja. Mutta kai se niin on kuin Arvo Ylppö aikoinaan sanoi että "jokaisella ihmisellä pitää olla jokin hobby".
Totta myös tämä kupla missä elämme. Voihan se olla ettei tulevaisuudessa ole varaa apurahoihin sen enempää kuin taiteilijapalkkoihinkaan.
Toistaiseksi en kuitenkaan aio luopua "optimismistani" (tai harhoistani).
...ehkä apurahalautakunnat pitäisi lakkauttaa jo senkin takia kun ihmisillä on siellä niin "kurjaa ja traumaattista" :)