Plagiointi tarkoittaa taiteellista varkautta, jonkun toisen teoksen jäljittelyä tai suoraa kopiontia. Yleisimmin plagiointi liitetään erilaisiin kirjallisiin tuotoksiin ja musiikkiin, kuten "hämäriin" Pro Graduihin tai liian tutuilta kuulostaviin "uusiin" sävellyksiin. Alunperin sana plagiaatti plagium tarkoitti latinaksi ihmisryöstöä. Silloin tällöin asia nousee esiin myös kuvataiteen puolella. Viimeksi Yhdysvaltain presidentin vaalien yhteydessä, jossa Obamaa esittävän julisteen taustalta paljastuu valokuva, jota julisteen tehnyt taiteilija on käyttänyt mallina. Tässä linkki asiasta kertovaan artikkelin pariin.
Asia ei lopulta ilmeisesti johtanut mihinkään, paitsi sekä valokuvaajan ja julisteen tehneen taiteilijan saamaan julkisuuteen. Plagioinnista seuraa (noin yleensä) "nuhteita" tai julkista häpeää ja ehkä myös taide/tiedeyhteisön hyljeksyntää.
Asiaa ei pidä sotkea taideväärennöksiin, joissa on kyse rikollisesta toiminnasta, huijaamisesta rahan ansaitsemis mielessä. Plagioinnissa taas luovan suoritteen tekijä tekee "rikoksen" lähinnä itseään kohtaan. Hän ei löydä ratkaisuja itse, vaan ikään kuin yrittää "oikaista" ja lyhentää matkaansa maineeseen.
Tosin asia ei ole näin aina yksinkertainen. Taiteilijat ovat kautta aikojen ottaneen toisiltaan vaikutteita. Nyt syksyllä Ateneumissa esiintyvä Picasso myönsi avoimesti varastavansa ideoita. Joskus taiteilijat innostuvat toisistaan niin niin että ulkopuolisen on vaikea nähdä eroa kahden taiteilijan teosten välillä. Kuten tilanne oli Picasson ja Braguen kohdalla sata vuotta sitten, kun kubismi lähti vauhtiin.
Plagiaatin olemusta ja asiaan liittyvää problematiikkaa voisi pohtia vaikka oheisen valokuvan avulla, jonka tässä esitän leikkimielisesti "omana" valokuvateoksenani. Enkä kerro kenellekkään että valokuva on otettu Minna Suoniemen videoteoksesta "Smoking Girl", joka oli esillä Mäntän Kuvataideviikoilla tänä kesänä.
Miten tämän voisi tulkita? Onko kyseessä plagiointi vai olenko tässä vain "ottanut vaikutteita" kyseisestä videoteoksesta ja tehnyt siitä "oman" valokuvateokseni? Jos olisin kuvannut teoksen videolle, silloin kyseessä olisi selkeä plagiointi. Mutta mikä on tilanne nyt?
Valokuvan voisi vielä esittää hienosti museo tyyliin, vaikka diasecinä akryylisena. (Diasec on nykytaiteilijoiden suosima menetelmä valokuvien laadukkaissa esille panoissa.)
Kärjistetään vielä hieman! Totean että aikaa minulla valokuvan ottamiseen meni muutama sekuntti. Minna on todennäköisesti ideoinut, editoinut ja työstänyt omaa teostaan useamman viikon.
Kommentit
Tuosta Picasson ja Braguen välisestä kaveruudesta olen minäkin kuullut. Brague tiesi Picasson tarkan "hajuaistin" ja hän tapasi piilottaa keskeneräisen työnsä, kun Picasso tuli käymään, sillä Picasso sai idean nopeammin toteutettua kuin hän itse omassa työssään, olen kuullut kerrottavan.
Mutta niin kuin sanot, kaikki perustuu kaikkeen. Tuskin kukaan säilyy vaikutteilta. Ja jos joku pystyy muuntamaan saamansa vaikutteet omalle kuvakielelleen tai tyylilleen ja saa aikaan "uuden" upean työn, eikö se ole elämää rikastuttava asia? Tietysti olisi korrektia, jos ilmoittaa työnsä idean tai alkuperäisen teoksen lähteen, mutta sitä ei kai tehdä kovinkaan usein. Mutta taide perustuu kehitykseen, niin kuin muukin elämä.
Itse innostun aina kovasti, jos luen jonkun hyvän tekstin, ja pelkkä innostus, se fiilinki, joka tuosta lukemisesta syntyy, saattaa innostaa omaan yritykseen, jolla ei tarvitse olla mitään tekemistä tämän toisen tekstin kanssa. Mutta halu tehdä jotain erilaista ja omaa ja hyvää syntyy usein. Tulos on sitten eri asia, onnistuuko vai ei. Mutta inspiration lähteenä voi toimia mikä taideteos tahansa, esim. maalaus. Ja musiikki on asia, joka koskettaessaan saa aikaan usein oikean rynnistyksen "kohota siiville", tätä latteaa ilmaisua lainatakseni.
Monet säveltäjät käyttävät surutta jostakin toisesta sävellyksestä mieleensä juuttunutta sävelkulkua ja liittävät sen oman sävellyksensä elementiksi. Esim. Sibeliuksen jossakin kappaleessa kuulee joskus ällistyttävän selvästi Tshaikovskin vaikutusta. Eikä se tunnu pahalta.
Mutta kyllä minua ainakin häiritsee melkoisesti, jos jossakin maalauksessa näkyy liian selviä vaikutteita jonkun toisen tekijän työstä. Tällaista selvää "matkimista" tai olkoon alitajuista vaikutusta näkee melko usein. Se herättää enimmäkseen ärtymystä (tai pientä sääliä).
Siinä mietitään mm. Picassoa, jota jäljiteltiin mennen tullen. Picasso sitten oli siinä haastateltavana ja se rupesi nauramaan ja sanoi että todennäköisesti hän on varastanut eniten itseltään!
Se oli kyllä hemmetin hyvin sanottu.
mainostaminen ei tietenkään toteutuisi jos olisin esitellyt työn omanani ilman taustoja kuten "aidossa" plagioinnissa on käytäntö.
Ja aivan totta on että taide - ja ennenkaikkea luovuus, jonka "hedelmää myös taide on - perustuu eräänlaiseen evoluutioon. Uudet teokset rakentuvat aiemmin tehtyjen päälle. Sekä oman aiemman tuotannon ja myös sen mitä muut ovat aiemmin tehneet. Näinhän se menee.
Ja luovuuteen myös kuuluu se että kulkee avoimena ja nappaa mukaansa kaikki vaikutteen jotka voisivat auttaa omia prosesseja eteenpäin. Jokaisella on ikäänkuin oma soppa kehitteillä, jota maustetaan ja johon lisäillään aineksia non-stoppina.
Ja maalauksissa (tai laajemmin taideteoksista) aika usein näkyy vaikkapa opettajan läsnäolo. Oppi ikäänkuin siirtyy eteenpäin ja siitä on vain oppilaan koetettava murtautua ulos ja löytää oma tiensä. Tämä on minulle tuttu asia, sillä suurin osa kaikesta mitä taidegrafiikasta osaan ja tiedän on isältäni saatua oppia. Ja joudun näköjään koko ikäni elämään sen kanssa että minua aina tarkastellaan (enemmän tai vähemmän) tältä kantilta...
joskus kauan sitten olen filmin nähnyt. Elmyr de Horysta kuuluisasta väärentäjästä oli kyse.
Täytyy painaa tämä kuitenkin mieleen. Ehkä tilaisuus filmin näkemiseen vielä tarjoutuu... en paljoa filmistä enää muista.