Siirry pääsisältöön

Mitä on taide?

Onko se sitä, kun taiteilija tutkiskelee itseään ja esittelee napanöyhtäänsä hämmentyneelle yleisölle? Eräänlaista lapsekasta narsismia, jossa on aivan pakko ihastella julkisesti omaa alastomuuttaan? Tutkia omaa minää ja suhdettaan muihin, harjoittaa ekshibitionismia laillisesti ilman seuraamuksia?

Onko taiteessa kyse pitkä-aikaisesta terapiasta, jonka etenemistä voi seurata näyttely näyttelyltä? Jos taiteen teko loppuu, niin onko silloin taiteilija tullut terveeksi? Onko angsti kadonnut?

Onko taiteessa kyse luovuudesta, joka vain riivaa riivaamistaan ja vaatii innostumaan? Tutkimusmatkailua ja uuden etsimistä siis, tai loputon "etsi ja löydä" leikki?

Tai kenties siitä että on "lahjakas" tai "taiteellinen" tai "osaa piirtää"? Onko taiteessa kyse taidosta, jota on harjoitettu? Taidekouluko taiteen tekijöitä tekee?

Onko taiteessa kyse ammatista, josta pitäisi saada palkkaa? Onko taiteilija käsityöläinen, niinkuin keraamikko tai muurari, ammattilainen joka tekee hommansa ja saa työstään maksun?

Vai onko taiteessa kyse uskonnosta, totuuden etsimisestä ja totuuden julistamisesta, aidosta, pyhästä taiteesta, kylähulluudesta ja shamaaneista?

Ehkä taiteessa on kyse politiikasta ja yhteiskunnallisesta osallistumisesta? Ja taiteilijat ovatkin vain valepukuisia mielipidevaikuttajia ja manipulaattoreita? Ja taide on erilaisten asioiden ajamista, hämmentämistä ja propagandaa?

Vai onko taide sitä että taiteilijalla on tunteet ja hän haluaa välittää omat kokemuksensa sinulle, katsojalle? Entä jos taiteilija rakastaa lähinnä vain itseään, eikä ole yhtään kiinnostunut sinusta, niin väheneekö silloin hänen taiteensa tenho?

Tai ehkä taide onkin vain kauppatavaraa, joka yrittää olla jotain muuta, vaikka kaikelle tässä maailmassa lätkitään hintalappu muodossa tai toisessa? Joku maksaa viulut joka tapauksessa. Suurta - erilaisiin hämäyspuheisiin verhottua - sisustusnäytelmää tai kultturellista rahastusta, jonka ympärille on rakennettu kokonainen järjestelmä?

Tai ehkä kyse on muistista, siitä että taide tallettaa aikaansa ja auttaa tulevia sukupolvia muistamaan meidät? Ainakin niiden teosten kautta, jotka kestävät aikaa. Mitähän meistä muistetaan?

Entä jos taide vain on? Niinkuin kedon kukka tai kuu taivaalla? Eikä asiassa mitään sen kummempaa.

Vai onko taide tapa osoittaa valtaa? Jonkilainen kiistämätön todiste tekijänsä tai omistajansa mahdista tai jopa todiste koko ihmiskunnan ylivallasta? Elitistinen turhake joka julistaa: Me ihmiset olemme vallanneet maan, kumartakaa meitä!

Kommentit

Soli sanoi…
Vaikuttava listaus! Hyvä on, minä sanoisin, että taide on jotakin noista, useita tai kaikkea noita, riippuen tekijästä ja kokijasta. Kun taiteilijain credoja lukee, tai jos ajattelen omaani, niin se on jonkinlainen yhdistelmä listan kysymyksiä.

Lisäisin listaan vielä taiteen olemuksen paitsi yhteiskunnallisena, myös yhteisöllisenä kokemisena ja tekemisenä. Ja toisena lisäyksenä taide on myös maailman hahmottamista esteettisesti. Ja kolmas lisä: taide on paitsi keino osoittaa valtaa, myös oma vallankäytön kuvionsa. Taidemaailman sisällä vallitsevat voimasuhteet, joista ei pidä puhua, koska se on yhtä epähienoa kuin huumori taiteessa ;-)
Luovuksissa sanoi…
Kiitos kommentista Soli,

aikamoinen sekametelisoppa taitaa taide olla, monien asioiden summa. Noiden lisäystesi lisäksi löytynee varmasti monia muitakin erilaisia näkökulmia.

...joo ja tuo taidekentän voimasuhteet on myös aivan oma (lähes näkymätön) kuvionsa.
olipa aika mielenkiintoinen näkemys taiteesta...
Huomaa, että olet elänyt näitten asioiden lähellä, miettinyt niitä paljonkin...

tietysti eri taiteenmuodoilla voi jokin osa-alue vahvistua ja toisessa vastaavaa tuskin huomaakaan...

Ehkä taide sisältää ison kimpun erillaisia ilmaisullisia juttuja, joita sit taiteeksi nimitetään ja joskus kiistellään, onko just tämä sitä..
Oikeastaan minusta on samantekevää, onko tekijä (maalaaja, tanssija, soittaja, lausuja, runoilija jne...)koulutettu vai ei, maalaako/laulaako hän ns. sääntöjen tai tekniikan mukaisesti...pääasia, että katsoja/kuulija saa esityksestä sellaista, joka hänet pysäyttää, vaikka pieneksi hetkeksi ja saa ajattelemaan, näkemään enemmän, kuulemaan enemmän...tämä kaikki ja enemmänkin voi tapahtua missä hyvänsä, ilman taidettakin...
Onko se sit taidetta?
Niin ja täytyykö taiteella edes olla yleisöäkään...

Kun puu kaatuu autiossa metsässä...kuuluuko ääni?
tarvitaanko äänen muodostumiseen ja tulkitsemiseen ihmisen tai eläimen korvat..
Luovuksissa sanoi…
Hanne

ehkä taide tulee taiteeksi kohtaamisen, yleisön kautta. Onko taide taidetta sitä ei kuukaan näe tai koe? Syntyykö taide juuri kohtaamisen kautta? Mysteeri ei ole mysteeri jos sitä ei kukaan sellaiseksi koe. Tätä pitää miettiä... menee kovasti filosofian puolelle, mikä ei ole vahvinta aluettani.
Maireanna sanoi…
Jos kysyt mikä noista vaihtoehdoista, niin rehellinen vastaus on luovuuden pakko, joka ajaa tekijäänsä uusiin koitoksiin vastoinkäymisestä huolimatta. Muut vaihtoehdot menee narsismin puolelle. Ainakin se eka vaihtoehto! Taiteen syvintä olemusta voi katsoa monelta kantilta, mutta luovuuden pakko sitä ohjailee. Olenko väärässä?
Luovuksissa sanoi…
Anna

rehellisesti sanoen en tiedä mikä on taiteen syvin olemus, taidetta kun voidaan tehdä niin monesta lähtökohdasta käsin ja kuka sitten voi sanoa että jokin lähtökohta on arvokkaampi kuin toinen.

Kun taiteilijan lähtökohdat painuvat unholaan niin jäljelle jää vain teos itse. Hyvä teos kestää aikaa tai muistetaan pitkään.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...