Aamun Hesarissa oli oheinen mielipiteeni:
Pornon ja taiteen rinnastaminen ontuu
Janne Luotola kertoo (HS 23.9) pornon olevan vain "kuvan laji muiden kuvan lajien joukossa" ja että kyse on samankaltaisesta fiktiosta kuin maalaustaiteessa ja kirjallisuudessa. Luotola kyseli miksi porno on leimattu pahaksi kun muutkin kuvat traumatisoivat eivätkä vastaa todellisuutta.
Pornon rinnastaminen taiteeseen ontuu. Ei maalaustaidetta tai kirjallisuutta tehdä sen takia, että näiden avulla tyydytettäisiin halua, kuten Luotola väittää. Taiteen tekemisen lähtökohdat ovat yksilön luovuudessa, uusien ideoiden ja ilmaisun etsimisessä. Taide jättää myös ratkaisut avoimiksi ja antaa tilaa ihmisen omalle mielikuvitukselle. Pornon lähtökohta on taas kova kaupallisuus jossa paljastamalla "kaikki" käytetään hyväksi ihmisen kaikkein voimakkainta viettiä.
Jos kuvien maailmasta haluaa etsiä samankaltaisuutta pornoon, on katse käännettävä sinne missä voimakkaita tunteita herättämällä vaikutetaan perusvietteihin ja samalla pyritään edistämään omaa asiaa.
Poliittinen propaganda ratsastaa pelolla ja me-hengellä, raaka väkivalta tai inhorealismi piirtyvät tajuntaan voimakkaan vastenmielisyyden takia. Myös mainonta elää manipuloimalla asiakkaiden tunteita.
On hyvä että pornosta puhutaan. Mutta onko syytä antaa kaikkien kukkien kukkia vapaasti? Se että tunteitamme käytetään sumeilematta hyväksi ei välttämättä edistä ns. vapautta yhteiskunnassa, vaan tekee meistä helposti ohjailtavia ja erilaisten asioiden, kuten pornon, orjia.
Kommentit
Kaikenlainen taiteilijan esilläolo liittyy tähän markkinointiasiaan, oli se melkein mitä tahansa esillä oloa.
Joku vanhempi taiteilija sanoi joskus että aivan sama millaista se julkisuus on kunhan nimi kirjoitetaan oikein...