Avaisten jälkeiseen aamuun liittyy kummallinen harha. Tuntuu kuin kaikki olisi nyt ohi. Päässä pyörii ajatus, tässäkö tämä kaikki nyt sitten oli, tätäkö varten on nähty kaikki vaiva ja hössötetty kaikenmaailman pieniä yksityiskohtia? Kuten ulkohuussin kuivikkeita, määrämittaisia lasilevyjä, sitä millä pöytäliina pysyy kiinni tuulessa ja onkohan se-ja-se muistettu kutsua ja onkohan kahvikermaa riittävästi. Toki isompaakin vaivaa on nähty. Koska edellisestä kesänäyttelystä oli kulunut aikaa 12 vuotta olivat paikat päässeet siinä ajassa hieman rempalleen ja pusikoissa ja rikkaruohoissa riitti vastusta. En ole aikaisemmin aloittanut kesänäyttelyn rakentamista raivaussahan kanssa ja risusavotalla.
Yhteen näyttelyaittaan vaihdettiin heikkokuntoinen alahirsi, käyttökelvoton ulkohuussi piti laittaa "uusiksi" ja päärakennuksen ja ulkoliiterin haperot laudat vaihtaa. onneksi näissä hommissa mukana hääri kelpo kirvesmies. Punamultaa kului uusille ja vanhoille laudoille tonkka tolkulla ja loppuun asti jatkuneesta hikisestä kiireestä piti huolta se että tellingit seisoivat talon ympärillä vielä edellisenä päivänä ennen avajaisia.
Kiire johtui osaltaan myös liian tiukasta aikataulusta. Vasta vapun jälkeen kypsyi päätös, jospa sittenkin polkaisemme näyttelyn käyntiin jo täksi kesäksi. Lehdistötiedotteiden hoitamisessa, kutsu- ja julistemateriaalin sekä opasteiden suunnittelussa ja muussa vastaavassa markkinointiin, tiedottamiseen ja sähköpostitteluun liittyvään olisi voinut käyttää aikaa vaikka kuukauden. Nyt asiat oli saatava "pakettiin" parissa viikossa.
Tähän viikko sekalaista kitkemistä ja puutarhan perkausta, vajaa kaksi viikkoa vesuri heiluttelua, pöyrähtelyä raivaussahan kanssa, halonhakkuuta ja risujen raahaamista. Toiset pari viikkoa maalaus- ja nikkarointihommia ja reilu viikko näyttelytilojen, aittojen kuunausta, somistelua ja itse näyttelyn kasaamiseen, avajaisjärjestelyihin, haastatteluihin liittyvää ja muuta sekalaista tuiki tärkeää.
Onneksi ihan kaikkea ei tarvinnut tehdä itse. Oli muutamat "perheensisäiset" talkoot, kesätyötä teinille ja aina luotettavaa apua vierestä. Näin hujahti kahdeksan viikkoa. Olo on kuin mankelista läpivedetyllä lakanalla. Lohduttaa ajatus että seuraavan kesän näyttelyn järjestelyt sujuvat moninverroin helpommin.
Ihmettelen itsekin miten hyvä näyttelystä tuli ja miten tyytyväisiä ihmiset olivat eilisissä avajaisissa näkemäänsä. Vielä kaksi viikkoa sitten mietin vakavasti, josko koko näyttelyn voisi vielä jotenkin perua. Tuntui että en yksinkertaisesti ehdi, enkä jaksa. Mutta ei peruminen ollut mahdollista kun tiedottaminen ja kutsuminen oli edennyt jo niin pitkälle, ettei perääntyä voinut.
Nyt otan aamupäivätorkut. Tämä ei kuitenkaan ole loppu, vaan alku. Näyttely avautuu yleisölle parin tunnin kuluttua ja vasta nyt alkaa se miksi kaikki vaiva on nähty. Tervetuloa Sammattiin. TaideAitat on meidän mielestämme euroopan, ehkä jopa koko maailman paras kesänäyttely.
Kommentit
Virtuaaliset kukat voit ihan itse poimia blogistani! Ne ovat yhden ystäväni puutarhasta.