Laitan tämän hieman viiveellä, kun en ole ollut tietokoneen äärellä muutamaan päivään.
Hesarissa oli 29.8 mielipidekirjoitukseni taiteilijan toimeentuloon liittyen. Ja kuten aiemminkin on ollut asian laita, niin tästäkään kirjoituksesta ei ole kuulunut pienintäkään pihahdusta mistään suunnasta. Se on toki ymmärrettävää, sillä hankalat aiheet on helpointa vaieta kuoliaaksi.
Eniten ihmettelen taiteilijoiden hiljaa oloa. Kahden kesken keskusteltaessa moni purnaa ja pitää nykysysteemiä täysin huonona, mutta aika harva haluaa sanoa mitään kielestä julkisesti.
Olen itse "vaarantantanut apurahamahdollisuuteni" jo niin moneen kertaan, joten tämänkertainenkaan kirjoitus (ja sadat seuraavat) ei vaaranna mitään lisää.
Kaikille taiteilijoille pieni tuki työhönsä
Opetus ja kulttuuriministeriön lakiesitys Taiteen edistämiskeskuksesta on saanut taiteilijat huolestumaan, kuten 24.8 kulttuuri sivuilla uutisoitiin.
Eikä suotta, sillä taiteilijoiden kesto-huolenaihe liittyy toimeentuloon. Taiteen keskustoimikunnan tutkimuksessa todettiin jo vuonna 2000 että kuvataiteilijoiden keskimääräinen omasta taiteesta saama kuukausitulo oli alle 300 euroa. Nykyinen tilanne on tuskin muuttunut parempaan suuntaa, eikä tämä tosiasia muutu uuden lakiesityksenkään myötä.
Kun apurahajärjestelmää uudistetaan, niin miksi lähtökohtana on vuodesta toiseen vanhaan systeemiin takertuminen eikä se että uudistus kohentaisi laajamittaisesti koko taiteilijakunnan kehnoa tilannetta?
Kaikille taiteilijoille maksettava pieni samansuuruinen taiteilijatoiminnan tuki pitäisi nostaa rohkeasti keskusteluun, vaikka asia tuntuisi uhkaavalta apurahoilla nyt hyvin elävien mielestä.
Uskon että opetus- ja kulttuuriministeriössä on valmiutta tarkastella asiaa myös tältä kannalta, jos vain taiteilijoiden omat etujärjestöt eivät olisi tämän keskustelun käynnistäjänä täysin hampaattomia lampaita.
Siksi pelkään että taiteen edistämiset eivät hyödytä jatkossakaan suurinta osaa taiteilijoista, varsinkaan niitä jotka tekevät työnsä hiljaisemmin ja perinteisemmin sivussa taiteen muotivirtauksista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien ristey... -
Longer version of this article is at my homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compa... -
Laitan tähän piirtämisjumpan rungon, jota voi vapaasti soveltaa kuvataiteen opetuksessa ja muissa yhteyksissä. Perusajatus tässä on järjestä...
6 kommenttia:
Hyvä teksti. Viittasin siihen omassa blogissani, juttuni liittyi lapsemme päivähoitoon ja taiteilijamieheni työtuloselvityspyyntöön. Siinä olikin selvittelemistä.
Kiitos, keltanaamainen Andy W se vasta onkin ilmestys;)
Taiteilijan toimeentulo on kuin kolmijalkainen jakkara, jonka yksi jalka koostuu sivutyöstä, toinen taiteilijan ammatinharjoittamisesta ja kolmas apurahoista. Harvalla on jakkarassaan kaikki jalat, useimmat yrittävät istua (taiteilla) kaksi tai yksi jalkaisella... sitähän tämä on.
Se näyttäis vähän olevan niin, että kapitalistisessa valtiossa sellaista tukea ei vain tipu. Miksi? Koska siitä ei ole mitään hyötyä. Se ei saa ihmisiä maksamaan veroja, olemaan taloudelliseksi hyödyksi yhteiskunnalle, kuluttamaan. Jos olisi sosialismi valloillaan, saattaisi olla toisin. Niin kauan kuin raha ratkaisee, saadaan nuolla näppejämme.
Mä olen yrittänyt pitää politiikan pois elämästäni, varsinkin taiteesta, sillä taidekentällä heittävät puoluepolitiikat häränpyllyä. Esim. kun yrittää ansaita leipänsä taiteellaan niin ajautuu väkisin pienyrittäjäksi, ja yrittäminenhän on perinteisesti oikeistolainen asia. Kuitenkin taiteilijan yrittäminen on aikamoista leipänsä taiteen sekatyömiehenä häärimistä, jossa ei aina voi taidetöitään valita, eli vasemmalle vivahtavaa työläistouhua.
Ja sitten jotkut todella vasemmalla olevat puhuvat taiteen vapaudesta ja yhteiskuntakriittisyydestä ja kuitenkin elelevät "herroiksi" jopa vuosikymmeniä apurahoilla tehden vapaasti sitä mitä hyvittaa, niinkuin vanhanajan aateliset tai vapaaherrat konsanaan... ja tämähän taas menee pahasti oikealle... elitistinen kommunisti ei oikein mene mun tajuntaan.
Näistä syistä pitäydyn politiikan ulkopuolella... ja yritän vain selviytyä.
Oikein pitää hattua nostaa sinulle että kieltäydyt ryhtymästä politikoimaan näissä yhteyksissä. Mutta jos sallit sanoa,niin sanoisin vain niin, että ne jotka haikailevat sosialismin suuntaan eivät ollenkaan muista, minkä hinnan nämä suojeluksessa olevat siitä suojelijoillensa maksoivat: hehän tekivät niinkuin rahavirtojen omistajat käskivät, eivätkö he enää muista näitä sosialistisia realismeja ym. Kai se olisi sitten mukavaa heidän mielestään vieläkin. Mutta mieluummin kai sitä jokainen yrittäisi selviytyä ilman talutushihnaan joutumista.
Kiitos kommentista Sirkka...
Lähetä kommentti