Siirry pääsisältöön

Suoramyynti taidetta

Pingoitin kosteita akvarellipapereita taustalevyille, kun puhelin soi. Kiiruhdin vastaamaan toiveekkaana; ehkäpä taulunostaja haluaa visiitille?

Mutta kattia kanssa! Suoramyyjä kertoo että olen "joskus vuosi sitten" osallistunut heidän asiakastyytyväisyys kyselyynsä ja siksi hän soittaa minulle kertoakseen että minulla on käyttämättä 40 euroa rahaa. Eli käytännössä neljäkymppiä alennusta lehden kestotilauksesta.

Myyjän taktiikka perustui epärehellisyyteen. En ollut osallistunut heidän galluppiinsa, enkä ylipäätään minkään muunkaan firman asiakaspalautteluun, en koko ikänäni, jotain satunnaista nuoruuden hairahdusta lukuunottamatta. Äänestän yleensä näissä asioissa jaloillani.

Kaiken kukkuraksi tämä oli tänä syksynä jo toinen samoilla sanoilla tehty lähestyminen tuosta samasta firmasta. Toinen yleinen tapa koukuttaa puhelimestaan yllätetty kuluttaja on kertoa kuinka "juuri nyt asiantuntijamme kiertää sillä seudulla…"

Mitähän siitä tulisi jos galleristi soittelisi tuiki tuntemattomille ja kertoisi että heillä on 200 euroa rahaa käyttämättä koska nämä ovat osallistuneet taannoin "kuinka tyytyväisiä olette gallerian näyttelytarjontaan" tms. huu-haa kyselyyn. Ja että rahat voi hyvin "saada itselleen" parin-kolmen tonnin ostoksen yhteydessä.

Entä jos galleristi soittelisi läpi tietyn alueen koteja ja kertoisi kuinka "taiteilijamme on juuri siinä lähistöllä potrettia tekemässä ja että hän voisi hyvin myös tulla maalaamaan muotokuvan teistä"? Halvemmaksikin homma tulisi kun maalattaisiin usempi kärpänen kerrallaan. Mahtaisiko toimia?
Tunnisteet:

Kommentit

Hurmioitunut sanoi…
Vai tuollaisia puheluita,onneksi olen noilta suurimmaksi osaksi säästynyt. Eniten ärsyttää se, että ensimmäisellä kerralla ei mene koskaan se "ei" sana perille.

"Entä jos galleristi soittelisi läpi tietyn alueen koteja ja kertoisi kuinka taiteilijamme on juuri siinä lähistöllä potrettia tekemässä ja että hän voisi hyvin myös tulla maalaamaan muotokuvan teistä?"

--> Tai jos taiteilijat itse alkavat kierrellä kuten konterfeijarit aikoinaan.
15. marraskuuta 2010 klo 18.10
Luovuksissa sanoi…
Voihan se olla että joskus suomessakin jos homma kiristyy entisestään (ja ilmastokin lämpenee) niin taiteilijat alkavat liikkua enemmän kaduilla ja toreilla kuten etelämmässä tapahtuu. Aika vähän meillä näkyy - toistaiseksi - kadulla maalaavia ja taulujaan myyviä ja leivästään taistelevia taiteilijoita.
15. marraskuuta 2010 klo 19.24
Anonyymi sanoi…
Muistaakseni 1950-luvulla taidekauppiaat kiertelivät soittamassa ihmisten ovikelloja. Ei mitään paperia vaan oikein kunnon kankaalle käsin maalattua taidetta. Seinätauluja.
Ihmisillä alkoi olla vähän rahaakin, kaupassa ei juuri ollut ostettavaa, kauneuden nälkä oli valtava.
16. marraskuuta 2010 klo 9.28
Luovuksissa sanoi…
@Anonyymi

..aika erikoista että taidetta on joskus pystytty myymään ovelta ovelle kuin pölyimureita konsanaan. Hintojen ja kulurakenteen on täytynyt olla huomattavasti alemmalla tasolla kuin nykyisin.

Tänäpäivänä voi karkeasti laskea että alviin menee 9% ja välittäjä ottaa puolet ja sitten jäljelle jäävästä reilusti puolet menee taiteilijan kuluihin ja kehyksiin, ateljeen vuokriin yms , eli 1000 € taulusta jää palkkaa 200 €, josta tulovero pois.

Veikkaan että tonnin taulua (tai edes muutaman satasen) ei noin vain osteta kulkutaidekauppiaalta...
16. marraskuuta 2010 klo 19.02
Anonyymi sanoi…
Kyllä sitä taidetta tänäpäivänäkin ostettaisiin ovilla jos olisi niitä kauppiaita. Monet ihmiset tykkäävät kun saavat nähdä maalauksen seinällään ennen kaupan tekoa. Ennenvanhaan kiertäviä kauppiaita oli kymmenittäin eripuolilla suomea ja menestyivät tosi hyvin, isoilla mersuilla ajelivat. Se on vaan aika rankkaa hommaa nuorempi sukupolvi ei siihen enää kykene.
22. marraskuuta 2010 klo 12.42
Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...
17 kommenttia
Lue lisää

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...
3 kommenttia
Lue lisää