Viime vuoden lopulla kerrottiin uutisissa kuinka yritysten taiteeseen satsaama rahamäärä on hiipunut kolmasosaan verrattuna kymmenen vuoden takaiseen vuoden 1999 tilanteeseen. Kuvataiteen alueella tämä tarkoittaa sitä että se raha millä yritykset ovat ostaneet teoksia on pienentynyt vuosi vuodelta, vaikka samaan aikaan suomalaiset yritykset ovat entistä vauraampia ja yleinen elintasokin on kuulemma korkeampi kuin ikinä ennen.
Uutinen oli hätkähdyttävä siksi että olen tehnyt paljon tilausteoksia yrityksille juuri tänä samana ajanjaksona. Ja täytyy myöntää että tilaustöiden saaminen oli 2000-luvun taitteessa selvästi helpompaa kuin nyt viime vuosina on ollut. On myös vahvistunut outo tunne että uin kokoajan johonkin kummalliseen vastavirtaan ja meno tuntuu paikkapaikoin jo pelottavan tahmealta.
Tutkimustuloksen kuuleminen oli helpottavaa. Aavistukseni ovat olleet oikeansuuntaisia. Isot firmat investoivat ulkomaille, konttorit rakennnetaan avomallisiksi tai muuten lasiseinäisiksi. Taiteelle ei ole edes tilaa tälläisessa ympäristössä.
Ja lisäksi on vielä globalisisaatio ja kustannustehokkuuden vaatimukset. Taidetta "kulutetaan" tässä oravanpyörässä lähinnä silloin kun henkilöstöä pitää virkistää teatteri-illalla tai viininmaistelulla museomiljöössä. Yksittäisen leipäänsä hankkivan kuvataiteilijan on aika vaikea taistella tällaista suurta koko yhteiskunnan läpäisevää kehityssuuntaa vastaan.
Se täytyy kyllä pystypäin ja ylpeänä sanoa, että aika hyvin olen taistellut ja onnistunut tilauksia saamaan näihin aikoihin asti ja sitkistely jatkuu edelleen. Mutta selvää on että tähän rinnalle tarvitaan myös jotain muutakin toimeentuloa, muuten voivat uintiliikkeet käydä jossain vaiheessa liian raskaiksi.
Ensimmäisiä askeleita olen jo ottanutkin tähän suuntaan. Nyt kokeilen tänä keväänä miten taiteenteko ja elämä sujuu kun mukana matkassa on pieni sivutyö, joka vie aikaa 2 työpäivää viikossa.
Kirjoitan jossain vaiheessa ajatuksia siitä miten (ei taiteeseen liittyvä) sivutyö vaikuttaa taiteelliseen työskentelyyn ja elämän laatuun.
-
Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien ristey... -
Longer version of this article is at my homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compa... -
Laitan tähän piirtämisjumpan rungon, jota voi vapaasti soveltaa kuvataiteen opetuksessa ja muissa yhteyksissä. Perusajatus tässä on järjestä...
4 kommenttia:
Voi olla hyväkin asia tuo sivutyö. Itsekin olen ajatellut, että saisin toimeentulon kasaan useasta eri jutusta.
Kyllä asia varmaan tulee tässä kevään aikana testattua. Kesään mennessä näkee kävikö tässä hyvin vai huonosti, miten taiteen teko sujuu, vapautuuko taiteen tekoon energiaa vai sivutyö mehut luovuudelta jne..
Tsemppiä virtauijalle. Tuo uutinen yritysten vähenevästä kiinnostuksesta oli kieltämättä harmillinen. Luin juuri yhdestä tilastosta, että vuonna 2008 suomalaiset yritykset ostivat kuvataidetta alle miljoonalla eurolla. Siis kaikki yritykset yhteenlaskettuna!
Lasiseinien lisäksi varmasti osa ongelmaa on ostamisen kulttuurin puuttuminen. Koska se puuttuu, niin sitten sitä pitäisi pystyä rakentamaan. Eli taidetta on markkinoitava ja jaksettava uida vastavirtaan. Ja pidettävä usko siihen, että kyllä se virta tästä joskus kääntyy kun riittävän moni pulikoi.
Suosittelen muuten iltalukemiseksi Erika Sauerin yms. kirjoittamaa Johtajuuden uusi taide. Erityisesti kirjan alkupuolisko on mielenkiintoinen ja käsittelee kuvataiteen käyttöä johtamisessa.
Kiitos vaan kirja vinkistä, täytyy lukea... ei kai tässä muu auta kuin ottaa niitä iänikuisia uintiliikkeitä..
Lähetä kommentti