Keväisellä päiväkävelyllä tuli vastaan tällainen palvelulinjan merkki, jonka rapaistunut olemus tökkäsi silmää niin että tuli pakonomainen tarve ottaa siitä kuva. Merkki kököttää paikallaan ja kertoo meille että joskus palvelu on pelannut vaan eipä pelaa enää. Asiat ovat retuperällä vähän samaan malliin kuin taiteilijoiden eläkekertymät. Homma ei toimi.
Vaalit ovat tulossa - tai oikeastaan jo menossa ennakkoäänestyksen pyöriessä täyttä häkää - ja tässä on hieman epätietoinen olo miten kannattaisi äänestää. Puolueiden taidekannoista ei oikein ota selkoa, ellei nyt persujen postmodernia sekoilua oteta lukuun.
Aika monena vuotena olen kannattanut nukkuvien puoluetta, eli suomen suurinta puoluetta, mutta tänä vuonna annan ääneni jollekin pienemmälle taholle. En kuitenkaan äänestä ensisijaisesti puoluetta vaan sellaista ihmistä, jonka kuvittelen pitävän kovinta ääntä taiteilijoiden puolesta ja ymmärtävän tilanteemme, oli tämä pauhaaja sitten minkä värinen tahansa. Valinta ei ole ihan helppo. Ja se riski myös täytyy ottaa että vaalilupaukset ja taiteilijan tilanteen ymmärtäminset saattavat jäädä taka-alalle, kun arki eduskunnassa alkaa.
Mielenkiintoiset vaalit ovat jokatapauksessa tulossa, kun sikeästi nukkuvatkin alkavat heräilemään. Jos seuraava eduskunta ei saa aikaiseksi parannusta taiteilijakunnan kehnoon tilanteeseen, vaikkapa eläkeasiaan, niin palaan nukkumaan, enkä enää jatkossa vaivaudu heräämään kaikenmaailman poliitikkojen tyhjiin kutsuhuutoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti