Siirry pääsisältöön

Spektri Business Parkin näyttelytila


Kävin tänään ripustamassa näyttelyn Spektri Business Parkiin Espooseen kehä I:n varteen lähelle Tapiolaa. Kyseessä on yritys "puisto" tai iso kiinteistö jossa on vuokralla reilut 70 yritystä. Taidenäyttelyitä varten on varattu rakennusten välisiä yhdyskäytäviä ruokalan ja kahvion molemmin puolin.

Ainakin ripustuksen aikana väkeä tuntui liikkuvan ja tauluja pysähdyttin katsomaan. Yritysten työntekijöitä ja vierailijoita liikkuu käytävillä päivittäin satamäärin, eli jokainen täällä pidettävä näyttely saavuttaa moninverroin enemmän yleisöä kuin tavanomainen gallerianäyttely. Nähtäväksi sitten jää miten omalla vastuulla oleva myynti sujuu, kun varsinaista myyntihenkilökuntaa ei ole paikalla. Yhteystiedot löytyvät jokaisen teosryppään molemmin puolin.

Tila sopii hyvin pienimuotoisiin esityksiin. Omassa näyttelyssäni on vain kymmenen teosta, mikä tuntui varsin sopivalta määrältä. Ohessa muutama tuore kuva näyttelystä heti ripustuksen jälkeen. Ripustus paikkoja on kolme, joista kaksi on selkeitä käytäviä ja kolmas on pieni välitila, aulan tapainen, johon sopiin tarvittaessa melko isokin työ. Mielestäni tilat ovat ihan tyylikkäät, vaikka käytävänäyttely ei lähtökohtaisesti kuulosta kovin houkuttelevalta.

Kommentit

Sirkka sanoi…
Ihan hienoilta tilat näyttävät! Eiköhän ole oiva ajatus viedä taidetta sinne, missä ihmiset liikkuvat! Saa nähdä sitten, ehtivätkö pysähtyä kauppoja tekemään. Toivotaan, että ehtivät:)
Luovuksissa sanoi…
Toivossa on hyvä taiteilijan elää...
ope sanoi…
Minullakin oli pari vuotta sitten siellä maalauksia esillä. Yksi kontakti tuli jälkeenpäin. Paikka on ok. Toimarin sihteerin kautta sai talon sisäiseen postiin ilmoituksen. Sitä ehkä voisi lähettää useammankin kerran kuin muistutuksena. En tiedä, jos meilissä olisi maininta, että on itse paikalla joku päivä, niin toisiko kontakteja enempi tai jos kirjoittaisi ns myyvän viestin talon yrityksille?
Luovuksissa sanoi…
Ongelma tämän tyyppisissä näyttelyissä on myynti ja se että taiteilijan on aika mahdotonta olla paikalla teoksia esittelemässä. Ihmiset katselevat töitä ohi kulkiessaan ja myös niin että teoksia sulatellaan pieninä päivittäisinä annoksina.

Tuo muistutus talon yrityksille on ihan paikallaan. Kuun lopussa olen sitten viissampi miten tämän kanssa oikein sujuu.

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Museonäyttelymies

Kerran nuorten kanssa keskustellessa tuli selväksi, että osa työuraansa aloittelevista nuorista pitää joitakin työtehtäviä turhina "paskaduuneina" joita ei haluta tehdä. Esimerkkinä nousi esiin Tiger rihkama ketju , missä ei haluttu olla töissä. Näennäisestä liikkeen harjoittamasta viherpesusta huolimatta halpiskama ja muovirihkama edustivat nuorille turhaa kulutusta, jonka lisäämistä maailmaan ei haluttu edistää. Jyrkin asenne oli, että "mieluummin kadulla kodittomana kuin Tigerissa krääsää myymässä". Kyse oli siis eettisestä valinnasta, omilla teoilla maailmaan vaikuttamisesta. Tämä nuorten kanssa käyty taannoinen keskustelu muistui mieleeni viime uudenvuoden aattona kun olin Helsingin kaupungin teatterissa katsomassa Lisää saikkua, kiitos! näytelmää. Sitä katsellessa oli vaikea löytää perustetta miksi tämä kliseinen esitys oli ylipäätään tehty. Koin esityksen jonninjoutavaksi, turhaksi ajanhaaskaukseksi. Se oli teatteririhkamaa, krääsää johon osallistumista

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syö

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat