Kolme vuotta sitten tapahtui koripallokentällä Keravan Saviolla järjetön teinitytön puukotus. Tapaus järkytti tuolloin heinäkuista lomasuomea ja asiaa puitiin tiedotusvälineissä varsin näyttävästi. Tapahtuma kosketti myös minua ja kävin kameran kanssa paikalla vajaan viikon kuluttua tapahtuneesta.
Löysin kuvan kun selailin äsken tiedostoja. Olin jo täysin unohtanut koko asian. Näyttää siltä että aina ne uusimmat lamat, koulusurmat, kreikat, islannin tuhkapilvet ja breiviikit sun muut järkyttävät tapaukset pyyhkivät muistista niitä aiempia mullistuksia ja ne painuvat unholaan kuin niitä ei olisi koskaan ollutkaan. Elämä ikäänkuin rytmittyy erilaisista tsunameista, 911:sta ja arabikeväistä. Aika kulkeen tapahtumasta toiseen.
Sanotaan että jokainen sukupolvi toistaa samat virheet kuin edellinen. Taitaa pitää paikkansa. Ihmisen muisti on kovin lyhyt.
2 kommenttia:
Olipas järkyttävä postaus näin joulun alle. Toisaalta hyvä herätellä välillä ihmisiä ajattelemaan karuja asioita pumpulin ulkopuolelta.
Niin... olisihan mukava elää välillä edes hetkenaikaa, maailmassa jossa muistaisimme ennenkaikkea ne hyvät uutiset. Mutta hyvät uutiset eivät "myy", eivätkä pahemmin kiinnosta ketään.
Tarkoitukseni ei ollut järkyttää. Hämmästyin vain omaa muistiani, sitä kuinka helposti Saviot yms vastaavat ovat unohtuneet. Sitä vain tuijottaa aina kulloinkin vuorossa olevaa uutispaukkua, kuten nyt tätä lamalla pelottelua.
Joskus nuoruudessa ja varsinkin lapsuudessa elämää rytmitti koulu, joulu, synttärit ja lomat. Nykyisin tuntuu ettei joulu ole enää joulu, vaan joku kummallinen kuluttajien käyttäytymisen ja talouden pyörimisen mittari.
Lähetä kommentti