On taas se aika jolloin sitä katselee mennyttä taaksepäin ja ihmettelee kuinka nopeasti tämäkin kaksitoista kuukautinen hujahti. Sinne se vuosi meni jonnekin harmaaseen epämääräiseen aikaan, jonnekin jota muistiksi kutsutaan, eikä se koskaan enää palaa.
Äsken oli juhannus ja hiihtoretki keväthangella. Vain hetki Lontoon olympialaisista, Pegingistä ja kaksoistornien sortumisesta, eikä Berliinin muurin kaatumisestakaan ole kuin tovi. Ja silti sekin on jo neljännesvuosisadan päässä, eli aika kaukana. Ja kuitenkin niin kovin lähellä. Ihan kulman takana.
Miten ihmeen nopeasti tämä aika, elämä, oikein juoksee. Ihan hengästyttää yrittää pysyä perässä. Mitäs jos ensi vuonna lopettaisi turhan juoksemisen, pysähtyisi hetkeen, nauttimaan kaikesta mitä eteen tulee ja ottaisi sen kiitollisena vastaan. Tuli mitä tuli. Elämä on lopulta aika tyhjänpäiväistä ja harvat asiat kai niin tärkeitä että niiden takia pitäisi ravata itsensä uuvuksiin.
Kohti rennompaa uutta vuotta 2014. Hyvää matkaa meille kaikille, missä ikinä sitten kuljemmekin.
Äsken oli juhannus ja hiihtoretki keväthangella. Vain hetki Lontoon olympialaisista, Pegingistä ja kaksoistornien sortumisesta, eikä Berliinin muurin kaatumisestakaan ole kuin tovi. Ja silti sekin on jo neljännesvuosisadan päässä, eli aika kaukana. Ja kuitenkin niin kovin lähellä. Ihan kulman takana.
Miten ihmeen nopeasti tämä aika, elämä, oikein juoksee. Ihan hengästyttää yrittää pysyä perässä. Mitäs jos ensi vuonna lopettaisi turhan juoksemisen, pysähtyisi hetkeen, nauttimaan kaikesta mitä eteen tulee ja ottaisi sen kiitollisena vastaan. Tuli mitä tuli. Elämä on lopulta aika tyhjänpäiväistä ja harvat asiat kai niin tärkeitä että niiden takia pitäisi ravata itsensä uuvuksiin.
Kohti rennompaa uutta vuotta 2014. Hyvää matkaa meille kaikille, missä ikinä sitten kuljemmekin.
Kommentit