Äsken oli juhannus ja hiihtoretki keväthangella. Vain hetki Lontoon olympialaisista, Pegingistä ja kaksoistornien sortumisesta, eikä Berliinin muurin kaatumisestakaan ole kuin tovi. Ja silti sekin on jo neljännesvuosisadan päässä, eli aika kaukana. Ja kuitenkin niin kovin lähellä. Ihan kulman takana.
Miten ihmeen nopeasti tämä aika, elämä, oikein juoksee. Ihan hengästyttää yrittää pysyä perässä. Mitäs jos ensi vuonna lopettaisi turhan juoksemisen, pysähtyisi hetkeen, nauttimaan kaikesta mitä eteen tulee ja ottaisi sen kiitollisena vastaan. Tuli mitä tuli. Elämä on lopulta aika tyhjänpäiväistä ja harvat asiat kai niin tärkeitä että niiden takia pitäisi ravata itsensä uuvuksiin.
Kohti rennompaa uutta vuotta 2014. Hyvää matkaa meille kaikille, missä ikinä sitten kuljemmekin.
2 kommenttia:
Tuo on niin totta, kaiken turhaanpäiväisen perässä juokseminen ja elämän ohivieriminen. Minä jäin pois työstä viime keväänä, loppuunpalaminen businesselämässä oli lähellä. Päätin keskittyä taipe-opintojen loppuunsaattamiseen ja rauhoittumiseen. Kuinka ihanaa se on ollutkaan, nauttia elämän pienistä asioista ja huomata kuinka sekä kroppa että mieli voi paljon paremmin. Syksyllä päätin, etten halua enää palata vanhaan ammattiini vaan aloin opiskella ihan uutta. Kun piirtäminen ja värit on lähellä sydäntä on tuleva sisustussuunnittelijan ammatti hyvin luonteva valinta. Olen aivan innoissani uudesta elämästä ja voin vain sääliä itseäni, etten sitä aiemmin hoksannut vaan juoksin kaiken turhan perässä jatkuvan stressin uuvuttamana. Suosittelen ihan jokaiselle joskus pysähtymistä ja täyttä elämän remonttia.
Kiitos vaan kommentista näin viiveellä. Heräilen pikkuhiljaa talviunesta bloggaamisen suhteen.
Lähetä kommentti