Joskus ennen joulua soitteli tämä mies pullojaan Aleksin ja Mikonkadun kulmassa. En ole mikään klassisen musiikin syvällisempi tuntija, mutta ainakin minun korviini musiikillinen meno oli varsin taitavaa ja mieluisaa kuunnella. Mukava piristys talven harmauden keskellä.
Eräänlaista taiteilijan arkea se on tämäkin. Leipä on kovin pieninä paloina maailmalla, niinkuin jossain vuosikymmeniä vanhassa laulussa vakuutettiin.
Kevään myötä blogi heräilee taas eloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti