Siirry pääsisältöön

Hyvää yötä!


Elokuun loppupuolella järjestettiin Helsingissä jälleen kerran Taiteiden yö. En ole sen tapahtumiin kovin monena vuotena osallistunut. Joskus kaksikymmentä vuotta sitten olin panelistina Taidemaalariliiton järjestämässä taiteilijoiden toimeentuloon liittyvässä keskustelussa ja kymmenen vuotta sitten palasin ystävieni juhlista kaupungin läpi ja näin tulella jongleerausta ja kuulin kun joku lausui runon porttikäytävässä. Nyt lähdin liikkeelle periaatteella, että kuljeskellaan ja katsotaan mitä eteen tulee. Latasin aplikaation, joka näyttää kartalta missä olen ja mitä lähellä tapahtuu.

Saavuin paikalle 16:30 maissa, treffasin vaimoni ortodoksien telttaravintolassa Pyhän kolminaisuuden kirkon pihamaalla ja pohjustimme tulevaa kierrosta lammaskebapeilla. Kurkistimme avoimeen kirkkoon. Oli pieni mutta ihan hieno. Tiedekulman kirjaesitelmät sivuutimme. Etsimme tuloksetta performanssia. Espan puistossa katselimme saippuakuplien puhaltelua. Joku tuttu pysäyttää. Jutustelemme.  Äppi kertoo, että monet tapahtumat eivät ole vielä alkaneet, mutta ruotsalaisessa teatterissa on toimintaa. Siispä sinne. Kolusimme teatteria pitkin viitoitettua reittiä ja näimme ja kuulimme kaikenlaista teatterin tekemiseen liittyvää kulisseista peruukkeihin. Sinänsä ihan ok ja mielenkiiintoinen sekä näkemisen arvoinen kierros.

Mutta aika rientää. Bulevardin suunnassa on äpin kartassa paljon pallukoita. Siispä sinne. Polttari porukka pysäyttää. Hellymme osallistumaan asiaan liittyvään hölmöilyyn. Pallukat paljastuvat gallerianäyttelyiksi. Niitä näkee muutenkin. Taas vastaan tulee (vaimon) tuttuja ja seuraa jutustelua. Aika kuluu. Pohdimme miten pitkälle kannattaa kulkea, pallukoita kun on aika kaukanakin. Suuntaamme Tennispalatsille HAMiin. Matkalla ruttopuistossa kuuluu musiikkia. Kurkistamme Vanhaan kirkkoon. Jukka Leppilampi, Marzi Nyman ja Junnu Aaltonen kumppaneineen soittavat niin kovaa, että lyhyeksi jäänyt kokemus on todella helvetillinen. Tinnitukseni yltyy. Kirkon ulkona joku porttikiellon saanut kylähullu kertoo olevansa jonkin sortin inkarnaatio. Värikkäästä ulkoasusta huolimatta kyse ei ole esityksestä vaan nousukiidossa olevasta mielenterveysongelmasta.

HAMissa väkeä tungeksii ja huomio kiinnittyy ihmisten väistelyyn, ei teoksiin. Pitää tulla tänne joskus rauhallisempana hetkenä. HAMin puuhakulmassa on säpinää. Sekaan ei ole menemistä. Matka jatkuu kohti musiikki talon edustaa, jossa kuuntelemme ulkoilma karaokea.  Alkaa turhauttaa. Taas joku tuttu jutututtaa. Pitkään ja hartaasti. Tutkimme äppiä ja toteamme, että alkaa olla “myöhä” kun monet tapahtumat ovat jo loppuneet 20:00 mennessä ja “kaikki” tapahtuu ärsyttävästi samaan aikaan. Pännii koko touhu. Häivymme kotiin.

Mitä jäi käteen? Kun käymme teatterissa muutenkin, seuraamme kulttuuria, koluamme näyttelyitä ja näemme erilaisia esityksiä muutenkin, ja kun kirjamessuilla voi kuulla (lehdistä lukea) kirjailijahaastatteluja, niin miksi näitä pitäisi oikein erikseen tulla taiteiden yöhön kokemaan? Minulle tapahtuma on oikeastaan yhdentekevä. Jos seuraavan kerran tulen ylipäätään koko tapahtumaan,  kymmenen vuoden kuluttua, tulen suoraan uuden kirjaston lähistölle. Ilmeisesti tapahtuman päänäyttämö rakentuu jatkossa tänne kunhan puistoalueet on saatu kuntoon.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...