26.1.2019

Uusi suunta

On kulunut reilu kymmenen vuotta siitä kun talouteni romahti syksyllä 2008 alkaneen taantuman takia. Vielä 2000-luvun alkuvuosina uskoin yrittämisen olevan myös taiteilijalle varteenotettava vaihtoehto toimeentulon hankkimiseksi. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Edes ns. hyvinä vuosina en saanut yrittämisellä aikaiseksi kelvollista palkkaa vaikka tilaustöitä eri yrityksille ja julkisyhteisöille saattoi olla jopa kymmenkunta vuodessa.

Yksi tällainen “hyvä vuosi” on tallennettu tuolloisen Taiteen keskustoimikunnan Arsis julkaisuun 1/2006, jossa oleva artikkeli perustuu vuoden 2005 kirjanpitoon ja päiväkirjaan, johon kirjasin työtunnit ja eri työtehtäviin käytetyn ajan. Liikevaihtoni oli tuolloin vajaat 50000 euroa ja vuosipalkkaa viivan alle kertyi 22 455 euroa, mikä vastasi 12 euron tuntipalkkaa.  Mutta silloin kun vuosi ei ollut ns. “hyvä”, niin tuntipalkka vastaavalla työmäärällä saattoi jäädä 5-6 euroon tunnilta.

Mutta 2008 tämäkin pohja romahti kun yritysmaailmassa alettiin karsimaan menoja taiteen ollessa ensimmäisten säästökohteiden joukossa. Tuolloin ansiot painuivat käytännössä miinukselle, uskoni taiteilijan yrittämiseen loppui ja sain verenpainelääkkeet.

Myös taiteen tekeminen - luovuus - ajautui kriisiin. Ilo, jota olin tuntenut taiteilijan taipaleeni alkuvaiheessa, oli kadonnut yrittämisen ja siihen liittyvän ponnistelun myötä. Aloin kaipaamaan takaisin tekemistä, jossa ei ole taka-ajatuksia mahdollisesta myynnistä tai tekeillä olevat työn soveltuvuudesta mahdolliseen kohteeseen tai näyttelyyn. Jopa teoksen aihe tuntui rasittavalta ja myös se, että tässä pitäisi saada ylipäätään aikaiseksi jotain muille kelpaavaa.

Näissä tunnelmissa syntyi ajatus ekspandismista, tekemisestä jossa toistetaan ja varioidaan yksinkertaista viivaa tai mitä tahansa jälkeä paperille hieman samaan tapaan kuin lapsena raapustellaan oppitunnilla puoliajatuksissa kuvioita kirjan sivuun tai aikuisena paperilapulle puhelimessa puhuessa. Tai kudotaan sukkaa. Kantavana ajatuksena oli käyttää piirtämistä rauhoittumisen välineenä ja omaa hyvinvointia lisäävänä asiana.

Ekspandismissa on kyse piirtämisen avulla tapahtuvasta mietiskelystä ja lapsenomaisesta leikistä. Koska piirros kasvaa ja laajenee merkkien lisääntyessä, nimesin ajatuksen ekspandismiksi, expandism (engl. expand). Lisäksi ekspandismi-ajatus tuntui niin tärkeältä, että menin opiskelemaan taiteen tutkimusta Helsingin yliopistoon, jossa tein myös graduni, Pelkistetty piirtäminen, ekspandismia sivuten. (Jos piirtämiseen liittyvä teoreettinen pohdinta kiinnostaa, graduni löytyy osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/236345).

Taiteeseen liittyvän yrittäminen on kohdaltani loppuun kuljettu umpikuja, josta olen löytänyt ulospääsyn ekspandismin kautta. Nyt opiskelujen jälkeen työskentelyni jatkuu meditatiivisten piirrosten parissa. Talouteni turvaan jatkossa tekemällä taitteesta erillisiä sivutöitä, joiden avulla varmistan ettei tekemiseen hiivi mukaan ajatuksia mahdollisesta katsojan (ostajan) miellyttämisestä.

Tärkeintä on että työskentely torjuu stressiä ja että työn ääressä löytyy lepo ja rauha. Koen että sivutyö vapauttaa minut myös apurahajonossa seisoskelusta. Myös näyttelyihin suhtaudun tällä hetkellä varsin kriittisesti, kyynisesti ja äärimmäisen varovaisesti. Mieluummin piirtelen kaikessa rauhassa ateljeessani kuin otan kantaakseni näyttelyiden pitämiseen liittyvää mielipahaa. Siksi jatkossa olen entistä harvemmin ns. esillä. Ja silloin kun olen, niin todennäköisemmin olen mukana yhteisnäyttelyissä kuin omien näyttelyiden tiimoilta.

Hyvinvointiin liittyvää, piirtäen ja kollaasein toteutettavaa, työskentelyäni voi seurailla istagramissa, jos jotain aihe kiinnostaa.  

Ei kommentteja: