Siirry pääsisältöön

Uusi suunta

On kulunut reilu kymmenen vuotta siitä kun talouteni romahti syksyllä 2008 alkaneen taantuman takia. Vielä 2000-luvun alkuvuosina uskoin yrittämisen olevan myös taiteilijalle varteenotettava vaihtoehto toimeentulon hankkimiseksi. Sitä se ei kuitenkaan ollut. Edes ns. hyvinä vuosina en saanut yrittämisellä aikaiseksi kelvollista palkkaa vaikka tilaustöitä eri yrityksille ja julkisyhteisöille saattoi olla jopa kymmenkunta vuodessa.

Yksi tällainen “hyvä vuosi” on tallennettu tuolloisen Taiteen keskustoimikunnan Arsis julkaisuun 1/2006, jossa oleva artikkeli perustuu vuoden 2005 kirjanpitoon ja päiväkirjaan, johon kirjasin työtunnit ja eri työtehtäviin käytetyn ajan. Liikevaihtoni oli tuolloin vajaat 50000 euroa ja vuosipalkkaa viivan alle kertyi 22 455 euroa, mikä vastasi 12 euron tuntipalkkaa.  Mutta silloin kun vuosi ei ollut ns. “hyvä”, niin tuntipalkka vastaavalla työmäärällä saattoi jäädä 5-6 euroon tunnilta.

Mutta 2008 tämäkin pohja romahti kun yritysmaailmassa alettiin karsimaan menoja taiteen ollessa ensimmäisten säästökohteiden joukossa. Tuolloin ansiot painuivat käytännössä miinukselle, uskoni taiteilijan yrittämiseen loppui ja sain verenpainelääkkeet.

Myös taiteen tekeminen - luovuus - ajautui kriisiin. Ilo, jota olin tuntenut taiteilijan taipaleeni alkuvaiheessa, oli kadonnut yrittämisen ja siihen liittyvän ponnistelun myötä. Aloin kaipaamaan takaisin tekemistä, jossa ei ole taka-ajatuksia mahdollisesta myynnistä tai tekeillä olevat työn soveltuvuudesta mahdolliseen kohteeseen tai näyttelyyn. Jopa teoksen aihe tuntui rasittavalta ja myös se, että tässä pitäisi saada ylipäätään aikaiseksi jotain muille kelpaavaa.

Näissä tunnelmissa syntyi ajatus ekspandismista, tekemisestä jossa toistetaan ja varioidaan yksinkertaista viivaa tai mitä tahansa jälkeä paperille hieman samaan tapaan kuin lapsena raapustellaan oppitunnilla puoliajatuksissa kuvioita kirjan sivuun tai aikuisena paperilapulle puhelimessa puhuessa. Tai kudotaan sukkaa. Kantavana ajatuksena oli käyttää piirtämistä rauhoittumisen välineenä ja omaa hyvinvointia lisäävänä asiana.

Ekspandismissa on kyse piirtämisen avulla tapahtuvasta mietiskelystä ja lapsenomaisesta leikistä. Koska piirros kasvaa ja laajenee merkkien lisääntyessä, nimesin ajatuksen ekspandismiksi, expandism (engl. expand). Lisäksi ekspandismi-ajatus tuntui niin tärkeältä, että menin opiskelemaan taiteen tutkimusta Helsingin yliopistoon, jossa tein myös graduni, Pelkistetty piirtäminen, ekspandismia sivuten. (Jos piirtämiseen liittyvä teoreettinen pohdinta kiinnostaa, graduni löytyy osoitteesta: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/236345).

Taiteeseen liittyvän yrittäminen on kohdaltani loppuun kuljettu umpikuja, josta olen löytänyt ulospääsyn ekspandismin kautta. Nyt opiskelujen jälkeen työskentelyni jatkuu meditatiivisten piirrosten parissa. Talouteni turvaan jatkossa tekemällä taitteesta erillisiä sivutöitä, joiden avulla varmistan ettei tekemiseen hiivi mukaan ajatuksia mahdollisesta katsojan (ostajan) miellyttämisestä.

Tärkeintä on että työskentely torjuu stressiä ja että työn ääressä löytyy lepo ja rauha. Koen että sivutyö vapauttaa minut myös apurahajonossa seisoskelusta. Myös näyttelyihin suhtaudun tällä hetkellä varsin kriittisesti, kyynisesti ja äärimmäisen varovaisesti. Mieluummin piirtelen kaikessa rauhassa ateljeessani kuin otan kantaakseni näyttelyiden pitämiseen liittyvää mielipahaa. Siksi jatkossa olen entistä harvemmin ns. esillä. Ja silloin kun olen, niin todennäköisemmin olen mukana yhteisnäyttelyissä kuin omien näyttelyiden tiimoilta.

Hyvinvointiin liittyvää, piirtäen ja kollaasein toteutettavaa, työskentelyäni voi seurailla istagramissa, jos jotain aihe kiinnostaa.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expansions are overla

Inhorealismia

Länsimaisessa oikeusvaltiossa ei kuulema ole sensuuria. Asia ei pidä paikkaansa. Sensuurin ymmärtää hyvin käsitteen inhorealismi yhteydessä. Realismi tarkoitaa todenmukaisuutta (ransk. réalisme) ja inhorealismi sitä kun todellisuus esitetään kaikkein raadollisimmillaan, asioiden inhoittavia piirteitä tarkastellen. Asia on arkipäivää esimerkiksi uutistoimituksissa, joissa joudutaan jatkuvasti miettimään onko jonkin kuva-aineiston (katastrofin uhrit, sodan kauhut, kirurginen leikkaus jne.) näyttäminen julkisesti sopivaa vai ei. Toisin sanoen kuvamateriaalia joudutaan sensuroimaan, niin että esitetty aineisto on linjassa vallitsevien moraalikäsitysten kanssa. Ja myös niin ettei ketään tarkoituksella järkytetä. Inhorealismi liittyy myös taidekentällä säännöllisesti syntyvään kohuun, kun joku taiteilija kyseenalaistaa tätä rajaa, esittelemällä teoksissaan asioita joita emme ole tottuneet näkemään "hyviä lehtimiestapoja" kunnioittavassa yhteikunnassamme. Ihmiset haluavat syödä