Ateljeekoira Topi on nuortunut. Vielä vuosi sitten keväällä vanhan herran vointi hiipui niin, että pidin selvänä, että koiran matkan pää lähestyy. Sitten tapahtui jotain outoa. Rupesin kesän helteiden takia antamaan nestemäisempää ruokaa, kun koira tuntui läkähtyvän paahteessa ja juovan liian vähän. Lisäsin ruokaan aina myös hieman öljyä.
Nyt kun koira lähestyy 16 ikävuotta. Ja kun muutama litra öljyä on kulunut ja liotettuja koiran makkaralla höystettynä naksuannoksia popsittu, on Topi kokenut nuortumisen. Se leikkii ja livahtaa kissajahtiin, jos silmä välttää. Ja se haukkuu innolla ikkunasta ohi kulkevia koiria, oravia, lintulaudan närhiä ja satunnaisia rusakkoja. Koira on silminnähden innostunut mitä ympärillä tapahtuu. Paitsi silloin kun se nukkuu. Se on alkanut kuorsaamaan ja nukkuu selvästi enemmän ja sikeämmin kuin ennen. Välillä se on taas niin hiljaa syvässä unessa, että käyn tarkistamassa, onko hurtta kupsahtanut. Mutta se vain raottaa silmäluomea sen näköisellä ilmeellä että “hittoako siinä häiritset?”
Mietin tässä, auttaisiko ruokavalion muutos myös luovuuteen? Tai mahtaisiko löytyä ikääntyville luovan työn tekijöille myös jonkinlainen inspiraatio-öljy tai muu eliksiiri, joka voitelee aivot ja saisi mielen nuortumaan, ja löytyisi tuore nälkä taiteen tekoon ja aiheisiin?
Kun ympärille katsoo niin aika usein vanhemmiten taiteilijat alkavat toistaa itseään. Näin kävi myös isälleni Simo Hannulalle. Hän löysi viimeiset innostuksena Exlibristen ja esinekollaasien parista kuudenkymmenen ikävuoden tienoilla. Sitten into hiipui vanhojen teemojen kertaamisen myötä. Käytännössä 67 ikävuoden jälkeen hän ei oikeastaan tehnyt uusia töitä. Toki orastavalla dementialla oli osansa tässä luovuuden hiipumisessa. Motivaatio kuitenkin loppui ja ideat myös sen myötä.
Joskus käy kuitenkin niin että taiteilija paranee vanhetessaan kuin viini tai tekee jopa koko uransa vanhoilla päivillään, kuten GrandmaMoses, joka tarttui vasta eläkkeellä siveltimeen. Väestötieteilijät ennustavat, että ihmiset elävät koko ajan vanhemmiksi. Nyt syntyvistä tytöistä jopa 15 % saattaa elää satavuotiaiksi. Kenties jatkossa saamme seurata yhä enenevästi 80-vuotiaiden aktiivista taiteen tekemistä.
Nyt kun koira lähestyy 16 ikävuotta. Ja kun muutama litra öljyä on kulunut ja liotettuja koiran makkaralla höystettynä naksuannoksia popsittu, on Topi kokenut nuortumisen. Se leikkii ja livahtaa kissajahtiin, jos silmä välttää. Ja se haukkuu innolla ikkunasta ohi kulkevia koiria, oravia, lintulaudan närhiä ja satunnaisia rusakkoja. Koira on silminnähden innostunut mitä ympärillä tapahtuu. Paitsi silloin kun se nukkuu. Se on alkanut kuorsaamaan ja nukkuu selvästi enemmän ja sikeämmin kuin ennen. Välillä se on taas niin hiljaa syvässä unessa, että käyn tarkistamassa, onko hurtta kupsahtanut. Mutta se vain raottaa silmäluomea sen näköisellä ilmeellä että “hittoako siinä häiritset?”
Mietin tässä, auttaisiko ruokavalion muutos myös luovuuteen? Tai mahtaisiko löytyä ikääntyville luovan työn tekijöille myös jonkinlainen inspiraatio-öljy tai muu eliksiiri, joka voitelee aivot ja saisi mielen nuortumaan, ja löytyisi tuore nälkä taiteen tekoon ja aiheisiin?
Kun ympärille katsoo niin aika usein vanhemmiten taiteilijat alkavat toistaa itseään. Näin kävi myös isälleni Simo Hannulalle. Hän löysi viimeiset innostuksena Exlibristen ja esinekollaasien parista kuudenkymmenen ikävuoden tienoilla. Sitten into hiipui vanhojen teemojen kertaamisen myötä. Käytännössä 67 ikävuoden jälkeen hän ei oikeastaan tehnyt uusia töitä. Toki orastavalla dementialla oli osansa tässä luovuuden hiipumisessa. Motivaatio kuitenkin loppui ja ideat myös sen myötä.
Joskus käy kuitenkin niin että taiteilija paranee vanhetessaan kuin viini tai tekee jopa koko uransa vanhoilla päivillään, kuten GrandmaMoses, joka tarttui vasta eläkkeellä siveltimeen. Väestötieteilijät ennustavat, että ihmiset elävät koko ajan vanhemmiksi. Nyt syntyvistä tytöistä jopa 15 % saattaa elää satavuotiaiksi. Kenties jatkossa saamme seurata yhä enenevästi 80-vuotiaiden aktiivista taiteen tekemistä.
Kommentit