Siirry pääsisältöön

Sivutyö

Yleisesti on tiedossa, ettei taide elätä tekijäänsä. Niinpä valtaosalla taiteilijakuntaa onkin muita tulolähteitä. Joku onnekas on apurahalla. Yleisemmin opetetaan. Luulen kuitenkin, että opettamismahdollisuuksien löytyminen vaikeutuu entisestään taiteilijoiden ylitarjonnan ja ylikoulutuksen takia. Tulevaisuudessa saattaa nimittäin tilanne olla se, ettei taideopettajan vakansseja löydy kuin kuvataiteen tohtoreille.

Yksi vaihtoehto on valita sivutyö kokonaan taiteeseen liittymättömältä alalta. Näin olen itse tehnyt. Viime vuodet olen tehnyt kolmena päivänä viikossa suntion/vahtimestarin töitä Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa. Työvuorot painottuvat iltoihin ja viikonloppuihin, mikä sopii hyvin yhteen taiteen tekemisen kanssa. Aamuihmisenä ehdin usein taiteilla hyvän tovin ateljeessa ennen työvuoron alkua.

Käytännönläheiselle luonteelleni työ seurakunnassa sopii hyvin. Työpäivät ovat vaihtelevia ja tehtävät monenkirjavia vaihdellen tilojen järjestelystä kahvin keittoon ja varauskalenterin päivittämisestä veden lisäämiseen flyygelin kostuttimeen. Välillä työpäivä soljuu rauhallisesti kastejuhlien taustalla. Toisinaan saa juosta pää kolmantena jalkana, kun jokin tilaisuus täyttää kappelin ääriään myöten ja hihastavetäjiä riittää niin oikealle kuin vasemmalle.

Työ sopii myös hyvin taitelun rinnalle. Kun lähden kappelille niin keskeneräinen teos jää ateljeehen ja vastaavasti seurakunnan asiat on helppo jättää kappelille odottamaan seuraavaa työvuoroa. Minulla on ollut onni löytää luonteelleni hyvin sopiva sivutyö. Kirkko on ollut myös työnantajana selvästi ennakkokäsityksiäni (mainettaan) parempi ja joustavampi. Taiteilijakuntaa ajatellen soisin, että yhteiskunnassa olisi tarjolla selvästi enemmän mielekästä osa-aikaista vakituista työtä, jonka varaan voisi osaltaan elämäänsä rakentaa.
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...
17 kommenttia
Lue lisää

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...
3 kommenttia
Lue lisää