Ateljeekoira Topi on nuortunut. Vielä vuosi sitten keväällä vanhan herran vointi hiipui niin, että pidin selvänä, että koiran matkan pää lähestyy. Sitten tapahtui jotain outoa. Rupesin kesän helteiden takia antamaan nestemäisempää ruokaa, kun koira tuntui läkähtyvän paahteessa ja juovan liian vähän. Lisäsin ruokaan aina myös hieman öljyä. Nyt kun koira lähestyy 16 ikävuotta. Ja kun muutama litra öljyä on kulunut ja liotettuja koiran makkaralla höystettynä naksuannoksia popsittu, on Topi kokenut nuortumisen. Se leikkii ja livahtaa kissajahtiin, jos silmä välttää. Ja se haukkuu innolla ikkunasta ohi kulkevia koiria, oravia, lintulaudan närhiä ja satunnaisia rusakkoja. Koira on silminnähden innostunut mitä ympärillä tapahtuu. Paitsi silloin kun se nukkuu. Se on alkanut kuorsaamaan ja nukkuu selvästi enemmän ja sikeämmin kuin ennen. Välillä se on taas niin hiljaa syvässä unessa, että käyn tarkistamassa, onko hurtta kupsahtanut. Mutta se vain raottaa silmäluomea sen näköisellä ilmeellä et...
Luovuuden, taiteen ja elämisen arvoisen elämän puolesta