Luovuksissa

Timo Valjakka tuoteselostaa Iiu Susirajan näyttelyn Hesarissa 16.3 . Tämänkaltainen yhdellä positiivisella lauseella höystetty ”kritiikki” on valtavirtaa nykyisin. Eikä tässä mitään, sillä se on myös lihansa likoon laittaville taitelijoille armollisempi, kun ei tarvitse lähtökohtaisesti pelätä lyttäämistä. Jotain uutta vinkkeliä kritiikkeihin jää kuitenkin aika usein kaipaamaan. Tuntuu kuin kritiikit noin yleistäen olisivat jonkinlaisia ”taidemaailman tilaamia” tuoteselosteita näyttelyistä.     Totta on, että Susirajan kuvasto on jatkumoa kehonsa esille laittavien naiskuvaajien omakuvien sarjaan. Mutta sukulaisuutta on myös miehiin, kuten Vuoden nuori taiteilija 2018 J. A. Juvaniin , jonka sukupuoli-identiteetillä leikkivissä omakuvissa on hengenheimolaisuutta Kiasman näyttelyyn.        Mielestäni Susirajalla on Juvaniin selkeämpi yhteys kuin Valjakan mainitsemiin naiskuvaajiin (Cindy Cherman, Elina Brotherus, Aini Kannisto, Heli Rekula), jotka normaalipainoisina lähinnä "esi

Kollaasin tekemistä on luontevaa ajatella pelaamisena , eräänlaisena "sommittelupelinä". Pelaamisen ideaa voi kokeilla helposti pienillä esineillä, joita asetellaan paperille haluttuun järjestykseen toisiinsa yhdistellen ja sopivan tuntuisiin paikkoihin sijoitellen. Esineitä voi lisätä ja poistaa ja niiden paikkoja voi muutella niin kauan kuin lopputulos miellyttää. Pelaamisen ajatus on jossain määrin läsnä monenlaisessa taiteen tekemisessä ja aivan erityisesti kollaaseissa, joissa osia yhdistellään ja erilaisten elementtien avulla rakennellaan sommitelmaa ja "ehjää" kokonaisuutta. Toinen pelaamista sivuava ja myös kollaasityöskentelyä hyvin kuvaava ajatus on keskustelu , joka alkaa, kun paperille sijoitetaan ensimmäinen kollaasin osa. Tämä muuttaa tyhjän paperin tilanteen, jolloin keskeneräinen teos ikään kuin esittää tekijälleen sommitteluun liittyvän kysymyksen, johon tämä vastaa liimaamalla paperille uuden palasen. Ja jälleen muuttunut tilanne synnyttää

Taide mietiskelynä ja pelinä Olen kiinnostunut taiteelliseen työskentelyyn liittyvästä meditatiivisuudesta ja olen kehitellyt ekspandismi ( expandism ) -ajatusta, jossa spontaanisti aloitettu abstrakti piirros laajenee (Engl. expand , laajeta) kokonaisuudeksi viivojen (merkkien, muotojen, jälkien) toistamisen ja varioimisen avulla. Toisto tekee piirtämisestä meditatiivisen tapahtuman, jossa on pakko keskittyä ja rauhoittua työn ääreen. Kun viivojen piirtämisen – jonkin yksinkertaisen idean tai työskentelyä ohjaavan ajatuksen mukaisesti – yhdistää hengitykseen, muuttuu piirtäminen rauhoittavaksi hengityksen ja piirtämisen vuoropuheluksi. Eli jonkinlaiseksi mietiskelyksi, jossa keskiössä on itse työskentely ja siihen uppoutuminen. Viivojen lisääntyessä piirros pikkuhiljaa laajentuu niin että paperi täyttyy viivoista. Käytännössä yleensä aina rajaan piirrettävän alueen, jotta ekspansiolla on selkeä raja. Kun alue on täyttynyt piirtimen jäljistä, piirros on valmis. Syntynyt piirros