Siirry pääsisältöön

Epäselvä ammatin kuva aiheuttaa ongelmia..

Aika usein törmää eriskummallisiin tapauksiin, joita kuvataiteilijoille on tapahtunut. Sosiaaliturva pettää kun erehtyy sairaana miettimään työasioita tai taiteilijasta voidaan tehdä yrittäjä vastoin hänen omaa tahtoaan ja ilman että hän edes tietää asiasta.

Kun seuraa näitä ja muita kuvataidealan toimeentuloasioihin liittyviä kummallisuuksia, niin tulee siihen johtopäätökseen että syy tähän sekavuuteen on se että taiteilijan ammatin kokonaiskuva on aivan liian epätarkka ja hämärä. Ihan kaikista mielivaltaisista tulkinnosta ei voi syyttää pelkästään viranomaisia, kun me taiteilijat emme itsekään hahmota mitä taiteilijuus ammattina on ja mitä ammatti kokonaisuutena pitää sisällään.

"Virallinen" ja meidän taiteilijoiden laajalti hellimä työn määritelmä on että "kuvataiteilija työllistää itse itsensä saamatta kuitenkaan palkkaa". Taiteen kannalta kiteytys on ymmärrettävä ja oikea, sillä taiteenteon ytimestä löytyvät luovuus ja itseilmaisun vapaus. Mutta taiteilijuuden määrittelyyn ammattina, ei pelkkä taiteenkaan nimissä tapahtuva luovuuden alleviivaaminen yksin riitä. Siihen se on aivan liian kapea-alainen ajatus. Taide on eria asia kuin taiteilijuus ammattina, vaikka siinä taidetta syntyykin.

Kukapa ei haluaisi jatkuvasti työskennellä "vapaasti". Tätä varmasti etsivät kaikki taiteilijat. Mutta ammatissa on kuitenkin kyse kokonaisuudesta, siitä että joutuu hoitamaan kaikenlaisia asioita laajalla sektorilla ja tekemään teoksia myös "rahasta" tai muita huomioiden. Eikö ammattilaisuus ole sitä että kykenee löytämään luovuutensa myös hieman rajatummassa kontekstissa, vaikka työ ei edustaisikaan sitä "puhtaan taiteen" kaikkein vapainta itsensätoteuttamista?

Käytännössä luovuutensa kanssa joutuu asioimaan hyvin erilaisissa vapauden asteissa ja esim. arkirutiineihin kuuluvissa paperitöissä ei löydä luovuutta lainkaan. Mutta nämäkin kuuluvat ammatin kuvaan, eikä tätä voi suppealla ja hieman itsepetokseen haiskahtavalla "vapauden"määritelmällä vesittää.

Vai onko riippumattomassa luovassa flow tilassa olo ja "oikean taiteen" kätilöinti koko totuus ammatista? Onko taiteilijan työnä tuottaa "aitoa" taidetta kulttuurikoneiston rattaisiin ja tehdä se vieläpä "ilman palkkaa"? Tätä vartenko väkeä koulutetaan alalle? Vai voisiko ajatella että myös taiteilija harjoittaa ja kehittää ammattiaan, yrittää ansaita elantoaan ja huolehtii asioistaan, niinkuin muissakin ammateissa toimitaan?

Mielestäni ammatin kuva on jäsentelemätön ja hämärä ja tässä on varmasti osa syy kaikenmaailman kummallisuuksiin joita kuvataiteilija joutuu kohtaamaan yhteiskunnan eri rakenteiden tahoilta. Jos asioita halutaan parantaa, niin ongelmien selvittely tulisi aloittaa ammattikuvan perusteellisella selkeyttämisellä, niin että kaikille on selvää mitä kuvataiteilijan ammatti kokonaisuutena oikein on.

Tämä loisi paremman perustan kaikelle tukijärjestelmien ja muiden rakenteiden uudistamiselle. Esitän tämän haasteena kulttuuri-, sosiaali- ja tulevan työ- ja elinkeinoministeriön suuntaan, joilla kaikilla näyttäisi olevan hieman sormi suussa taiteilijoiden toimeentulo-ongelmien kanssa. Ja haasteena myös meille taiteilijoille. Ehkä nyt olisi jo aika keksiä parempi työnmääritelmä kuin "itse itsensä työllistäminen ilman palkkaa"?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Petas-Baari

Tässä pari kuvaa viimevuoden lokakuulta vanhasta Petas-Baarista, joka sijaitsi Viherlaakson Länsirajalla Turuntien ja Lippajärventien risteyksen tuntumassa. Paikka jää juuri ja juuri Kauniaisten puolelle. Nyt rakennus on purettu ja tilalle on kohoamassa "Kukkalaakso" niminen kerrostalo asuinalue. Rakennuksessa toimi vuosikymmeniä legendaarinen Petas-Baari ja kauppa. Rakennus valmistui ennen sotia 1938. Baari oli omana aikanaan varsin suosittu ohikulkijoiden kohtaus- ja taksimiesten taukopaikka. 1970-80 luvulla kaupan rakennukseen tuli U.Suomalaisen TV korjaamo ja myymälä. Toiminta hyytyi 90-luvun alun laman myötä. 1997 Petas-Baari toimi mm. Trabant Express sketsisarjan kulissina. Tässä Youtuben pätkä Jasso Laamasen pajatson peluusta. Itsekin olen joskus vuosikymmeniä sitten käynyt baarissa pajatsoa kokeilemassa ja syömässä kuivan juustosämpylän. Kaupparakennuksen päädyssä oli iso käsinmaalattu Hellaksen Figarol-mainos, jossa ajan havina on vahvasti läsnä. Jos muistat...

What is Expandism?

Longer version of this article is at my  homepage . Expansion in Art-making and Expansion-motivated art Introduction This article is a compact study of expansion in the context of making a piece of art. I believe that expansion is one aspect of all kinds of making of art. It has been neglected topic, even unseen, but the phenomenon is real and it is connected to art making, for it is impossible to make a piece of art without its expansion to some space. A work of art is always located in some space – on paper or canvas, in real or imaginary place, in this world or in digital one – and a work of art must first enter that space, it must do expansion there to take control of it. And it is the artist's task to make this happen.  By definition expansion means the increase of something in size , number , or importance . It relates to artworks in two ways, first, to the actual size of an artwork, and second, to the making process of an artwork. In some cases these expans...

Vilho Penttilän huvilan naispatsaat Viherlaaksossa

Viherlaakson rantatien varrella, (Viherlaaksonranta 8) paikassa jossa nykyisin on hoivakotikiinteistö, oli aikoinaan kaunis huvila torneineen. Sen rakennutti itselleen arkkitehti Vilho Penttilä 1900-luvun alussa. Penttilä ammuttiin punaisten toimesta sisällissodassa epäiltynä aseiden salakuljetuksesta. Dora vaimo joutui myymään huvilan, Villa Penttilän, joka päätyi uuden omistaja kuoltua vakuutusyhtiö Suomi-Salaman työntekijöiden virkistyskäyttöön. Tuossa käytössä huvila palveli aina 1960-luvun alkuun. Huvila oli pystyssä vielä 60-luvun lopulla, jolloin Viherlaakson rannan kerros- ja rivitalojen rakentaminen oli saatu päätökseen. Tuolloin se oli jo pahoin rapistunut. Viimevaiheessaan ennen purkamista se oli satunnaisten majailijoiden käytössä ja toimi lasten sokkeloisena leikkipaikkana. Muistan itsekin linnamaisen rakennuksen hyvin ja olen myös käynyt muutaman kerran rakennuksessa "seikkailemassa". Sisällä  paikat oli tärvelty ja sekalaista roinaa levitelty joka puolelle. Hu...